It was 6:44 when I shot these pictures of the morning sky in Helsinki, on Sunday leaving back to Cairo, Egypt…
Kuvasin nämä Helsingin aamutaivaan kuvat klo 6:44 sunnuntaina. Olin satavalmis palaamaan kotiin Kairoon…
High up it was cloudy and sunny…The trip went fine…
Korkealla oli pilviä sekä aurinkoista…
This morning at 6:40 the sun was still shy, temperature about +25…
Tänä aamuna 6:40 aurinko vielä ujosteli, lämpötila noin +25…
Somebody asked me if I feel Egypt is my home. No, the country is not my home but my home is in Cairo, my bed and personal things are here – so my home is in Cairo at the moment. Finland is my home country but my home could be anywhere.
I felt really good when we came back home…
How about you – where is your home?
Joku kysyi tuntuuko Egypti kotoisalta ja kodilta. Maa sinänsä ei ole kotini eikä kotoisa – en ole tutustunut kuin lähiympäristöön. Mutta tällä hetkellä kotini on Kairossa. Mukana on sänky ja kaikki henkilökohtaiset tavarat.
Suomi on kotimaani mutta koti voisi olla missä vain.
Oli tosi mukavaa palata kotiin…
Missä sinun kotisi on?
0 thoughts on “back in Cairo! my home is here – where's yours? takaisin Kairossa! kotini on tällä hetkellä täällä – missä on sinun kotisi?”
JOHKI; “…minimoivat ulkona käymistä tai lähtevät ulos vain isossa porukassa tai miehen saattelemana. Mitä elämää tuollainenkin olisi!”
Mutta jos tuo on ainoa vaihtoehto kun muita on vaikea muuttaa?!
Ainoa joka noita royhkeita voisi koulia on miehesi mutta ei siita taitaisi seurata kuin lisaa ongelmia…
Mielestäni “syy” on aina itsessä(kin), mutta onko se sitten sellainen syy, että itseään pitäisi muuttaa. Esim. Luxorissa en pidä siitä, että miehet ovat röyhkeitä ja jotkut äärimmäisen epäkohteliaita, he aiheuttavat minulle stressiä ja epämukavuutta. Noh, kyllähän sitä voisi sanoa, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos – mutta persoonakohtaiset erot vaan tekevät meistä sellaisia, että toiset sietävät huonoa käytöstä paremmin kuin toiset. Minä EN! Onko silloin syy minussa vai missä…
Monet sopeutuvat tähän siten, että he minimoivat ulkona käymistä tai lähtevät ulos vain isossa porukassa tai miehen saattelemana. Mitä elämää tuollainenkin olisi!
TUULA; ‘Suomeen kylaan’ – sita se on varmaan kun siteet loyhenee eika ole edes kesamokkia! 🙂
Aiotko jaada Norjaan lopullisesti?
JOHKI; voi kun voisikin yhdistaa useamman maan hyvat puolet yhteen ja asua siella!
Tarkeinta on kylla viihtya arjessa. Jos joka paiva ottaa kaikki asiat ja olosuhteet paahan niin silloin kylla pitaa miettia onko syy itsessa vai onko todellakin aika vaihtaa maisemaa.
Toisaalta. Ihminen on tosi sopeutuvainen.
Eikai muuten sadattuhannet suomalaiset menisi alkeellisiin oloihin mita ihmeellisempiin mokkipaikkoihin hyttysten syotavaksi vuodesta toiseen?! Kummasti kelpaa ulkohuussi ja kaiken tekeminen vaikeamman kautta – joka viela tuo nautinnon elamaan!
Kuinka moni mahtaisi jaada ko. olosuhteisiin vakituisesti asumaan?
Kun tietaa sen olevan vapaaehtoista ja kestavan tietyn ajan siita voi vapautuneesti nauttia.
Enta sitten jos ei paasisikaan pois?
SCRIBER; how nice to see you here! 🙂
and
BG you too!!!
HELJA; osuva sana tuo ‘kotitunne’.
Mina saan noita kotitunteita myos esim. hotelleissa (ei kaikissa!) tai lomamatkoilla…
Kotitunne oli lähinnä tuntemus pientä vuokra-asuntoani kohtaan Dublinin keskustassa, ei niinkään siinä vaiheessa Irlantia tai Dublia kohtaan. Vastaankin tuohon henkinen koti kyselyysi samantien toiseen blogiisi. Olen pohdiskellut asiaa ja valmis kirjoittamaan.
Heljä
Hi, welcome back home!!
I live in Brasil right now…and yes, wherever my husband, children and animals are, that is my home…
BG
Welcome back! What lovely photos! The sky looks spectacular!
No en tiedä vielä mitään lopullista, toistaiseksi ainoa keino on vaihtaa maisemaa kun liiaksi tympii. Ja onni tietysti sekin, että se on mahdollista, läheskään kaikille ei ole. Piipahdamme jälleen Luxorissa, missä elämä on kaikin puolin helpompaa, pienempi ja jalkaisin hallittava kaupunki kun on. Ihmisetkin ovat ihan eri tavalla ‘tavoitettavissa’. Ei tarvitse miettiä, että kuinka monta vaarallista katua pitää ylittää, että pääsee edes seuraavaan kortteliin. Yksin helppoa juu, mutta tökkääpä rattaiden kanssa vilkkaalle kadulle!
Harmi vaan Luxoristakin on moni kotoisalta tuntuva tyyppi jo vaihtanut maisemaa.
Juu viha-rakkaussuhde todellakin, se nyt on ainakin varmaa, että täällä on niiiiin moni asia paremmin kuin Suomessa että ikävä se sielläkin Egyptiä tulisi. En usko että Kairoa tosin niinkään.
Ihan parashan olisi se, että voisi viettää ankeat talvet lämmössä ja keväät/kesät Suomessa, mutta se on vain harvojen herkkua!
Kavin taalla kylassa kahlailemassa blogiasi ja vahan sita toistakin. Taytyy ottaa ihan aikaa ja lukea enemmankin kunhan ehdin.
Minun kotini on nyt taalla. Onhan se ollut muuallakin ja aina tuntunut yhta paljon kodilta ja on ollut aina ihana palata kotiin, oli se sitten missakin.
Suomeen menen kaymaan kylaan. Vaikka vanhempani ja veljeni siella asuvatkin, niin ei se enaa tunnut kodilta. Eihan mulla ole siella mitaan asuntoa tai mokkia tai mitaan muutakaan kiinnepistetta.
YAELIAN; voitko kuvitella muuttavasi takaisin Suomeen, pysyvasti & miksi ei/juu?
UNELMA; valo ja lampo on parasta taalla. Nyt on kylla jo selvasti syksya ilmassa ja talviaikaan siirtyminen (-1 tunti) on sekoittanut auringon kulun niin, etta on saanut paani sekaisin!
Tosi vaikeeta kun illalla klo on 6 ja onkin ‘oikeasti’ auringon mukaan 7. Toivottavasti paa tasta viela mukautuu…
HELJA; tuntuuko Irlanti siis maana kotina, ei vain paikkakunta jossa asut?
Mina en koe mitaan Egypti kickseja mutta Kairokoti kylla. Olen kokenut aiemmat ulkomaan kodit myos koteina.
KIRLAH; henkinen koti…mita henkinen koti itseasiassa tarkoittaa?
EBRU; koti siella ja Suomi on Suomi. Luulen ymmartavani mita tarkoitat.
Voitko kuvitella joskus asuvasti pysyvasti Suomessa, miksi ei/juu?
vai
oletko turkkilaistunut – koetko esim. Istanbulin tai jonkun muun kaupungin yhtalailla omaksesi kuin asuinpaikkakuntasi?
Kun asuu Suomessa esim. Vaasassa on silti koko maa tuttu ja helppo vierailla missa vaan ja tuntee olevansa kuin kotonaan vaikkei koskaan olisi paikkakunnalla kaynyt aiemmin…
VILIJONKKA; koti, visuaalinen koti, henkinen koti. Eli koti ei ole ollenkaan yksiselitteinen juttu!
Kirlah tuolla mainitsi myos tuon henkisen kodin – mahdatteko tarkoittaa samaa asiaa?
Mina en koe Egyptia millaan tavalla kodikseni mutta asunto missa asumme on kotimme talla hetkella.
MYTHO; Tennessee…Never been there but isn’t it a home of country music?
JOHKI; en voisi kuvitella itseani tanne nuorena muuttaneena saati pienen lapsen kanssa elamaa paikallisen kanssa. Tarkoitan tuolla: on TAYSIN eri asia integroitua maahan, saada ystavia, oma elama yleensa jne. vieraassa maassa kuin maassa kun on naimisissa tai edes suhteessa paikallisen kanssa.
Turvaverkosto on TAYSIN erilainen kuin esim. meilla expateilla.
Expatti tietaa ‘kayvansa’ maassa sovitun ajan, jonka jalkeen on paluu kotimaahan tai muutto seuraavaan maahan.
Ajatusten taustalla on koko tietoisuus ettei elama ko. maassa/paikkakunnalla ole kuin maaraaikainen.
Myos tuttavapiiri muodostuu erilaiseksi kuin paikallisilla.
Expatit seurustelevat paljon enemman tyon kautta tutuksi tulleiden kanssa eika perhetuttuja ole koska perhe (siis laajempi perhe/suku) ei ole samassa maassa.
Lahtokohtaisesti sina olet taysin erilaisessa tilanteessa kuin mina.
Mina sain kevattalvella tarpeekseni tasta kaikesta. Olotilaa taisi kestaa muutaman viikon.
Alkoi vaan kaikki ottamaan paahan.
Kun ei asuinalueen ulkopuolella voi liikkua vapaasti. Ei siis voi kavella normaalisti. Liikenne, melu, saasteet, hiekkapoly – kaikki nivoutuu valilla yhdeksi helvetiksi josta haluaisi irti.
Pienen karvistelyn jalkeen elama taas jatkuu koska tietaa EI VOI MITAAN ja TAMA EI OLE FOREVER.
Noiden tiedostaminen helpottaa silloin kun minulle iskee inhotus. Jos ei auta lahden lomalle.
Sinun tilanteesi on TAYSIN erilainen.
Minulla olisi pallo ja elama hukassa jos joutuisin taalla asumaan sidottuna pieneen lapseen.
Tata kaikkea on kovin vaikeaa selittaa ulkopuolisille, tama pitaa itse kokea.
Mutta kuten Paivi on usein todennut: Kairoon tulee viharakkaussuhde. Hanhan on asunut taalla yli 6 vuotta ja suhde on edelleen vihaa ja rakkautta.
Elama taalla on rankkaa – on sitten paikallinen tai expat.
Kaiken perushankaluuksien paalle kun tulee viela lahjonta niin huh huh. Lentokentalla poliisi pyysi mieheltani lahjusrahaa kun lahti Suomeen. Hanella oli kiire portille, meinasi myohastya. Virkailija huomasi poliisin yrityksen ja ehti valiin…Mieheni ei edes aikonut maksaa mitaan…
Pakollinen vaihtarivuosi. Varmaan avartaa mutta kuten totesin on eri asia asua jossain tiedostaen asumisen keston ja paluun takaisin.
On eri juttu kayda asumassa vuoden tai jaada lopullisesti.
Johki, mitas me tehtais sun kanssa, tilanteen paranemiseksi tai ainakin valiaikaiseksi helpotukseksi?
DARIA; 🙂 thanks for your visit!
I love that first picture with the plane and the sky … very nice.
Kysyin siksi, että kiinnostaa henk.koht. syistä. Suomessa olen aina asunnossa kuin asunnossa tuntenut olevani kotona, en koskaan sitä sen kummemmin ajatellut.
Kairossa on kaunis koti, mutta tämä ei ole koti. Oletan sen olevan sitä, että monet perustarpeet ovat täällä jääneet täyttämättä ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä kaunista materiaa sinulla on ympärilläsi tai hieno Suomesta raahattu sänky (sänky nyt on tosin täältä, mutta noin esimerkkinä).
Luxorissa olen asunut omasta mielestäni kamalissa asunnoissa, mutta siellä tunnen olevani enemmän kotona. Muutto sinne – en voi edes harkita koska en kestä paikallisia miehiä. Puolen vuoden kohdalla tuskin olisin enää järjissäni. Kairo on niin kiireinen suurkaupunki, että en ole onnistunut ollenkaan löytämään samanhenkisiä ihmisiä, mutta todella hyvien ystävien löytäminen ei ole ollut minulle koskaan helppoa vaikka sosiaalinen olenkin. Kahvilla käynti “vaan jonkun kanssa” ei ole ihan sama asia, koska mielestäni puolituntemattomien kanssa ei voi ihan mistä vain jutella. Lisäksi ei voi noin vain lähteä kun ei enää olla vain kaksin. Paljon muitakin perusjuttuja on, jotka puuttuvat. Kairo on minulle aivan liian iso kaupunki hallittavaksi. Ymmärrän kyllä, ettei ketään kiinnosta kyläily jos asuu samassa kaupungissa, mutta 1-2 tunnin ajomatkan päässä. Arjen pienet asiat ovat kamalan vaikeita, egyptiläisillekin. Näen sitä kiroamista joka hetki. Elämässä on ilmankin stressiä, että niitä pitäisi tulla vielä yksinkertaisimmistakin asioista.
Tällä hetkellä olen kai niin eksyksissä, että en ole varma missä koti on. Mieheni on valmis muuttamaan sinne, mihin haluan mutta tuskin viitsin enää kokeilemisen ilosta muuttaa mihinkään ihan muualle, kun on pieni lapsikin. Suunnitelmat on, mutta kun pitää ensin hoitaa vanhatkin pois alta!
Suomi on toki tuttu ja turvallinen, mutta ihmiset saisivat olla hieman positiivisempia eikä aina valittaa kaikesta. Suomen lomilla luen aina ensin mielipidepalstat, ne ovat hyvää viihdettä – tavallaan, toisaalta on aika masentavaa luettavaa, että on ihmisiä jotka purnaavat kaikesta.
Mielestäni aivan eri kulttuurissa asuminen tulisi jotenkin sisällyttää koulujen opetussuunnitelmaan 😉 Pakollinen vaihtarivuosi!
Beautiful skies! I live in southern U.S. Tennessee. I like it here a lot, but for the past 10 days it has been raining. I love rain….but 10 days? Welcome back!
Koti on minulla siellä missä on ydinperheeni arki – koulut, työt, harrastukset, sänky, hella, arkikaverit (toivottavatsi niitä on!).
Visuaalinen kotini on ehdottomasti Suomi. Siellä nautin metsästä, väreistä (niin kesällä kuin talvellakin), Porvoon kauniista vanhasta rakentamiskulttuurista, suomalainen uusi design on ainoa mikä kelpaa, heh heh. Mitä nurkkapatriotismia!
Henkistä kotiani en vielä ole löytänyt. Jotain huomaan etsiväni. Islamilainen maailma kiinnostaa, siihen kulttuuriin haluaisin tutustua. Olen käväissyt kerran neljä päivää Marokossa ja muutaman viikon Zansibarilla ja nämä piipahdukset ovat jättänet sellaisen kutkutuksen. Isän puolelta olen karjalainen ja ortodoksi, joten tietty mystiikka ja hartaus kiehtoo, kiehtoo vaan.
Olet takaisin kotona, ja kuvat taivaanrannasta ovat aivan ihania!
Mina olen vielakin hiukan shokissa Suomen paluun jalkeen- yksi syy sekin, etta taalta on lahtenyt nelja Suomi- mammaa lasten kanssa kokonaan Suomeen…he ovat asuneet taalla kaikki reilut 15 vuotta, ja nyt yhtakkia…
Tuntuu, etta koti on taalla naiden 16 vuoden jalkeen (+ 3 vuotta muissa maissa), mutta kun Suomi on Suomi…
Mielenkiintoinen kysymys. Minusta tuntuu, että ihmisen koti on aina siellä, missä hän kulloinkin asuu.
Mutta sitten taas henkinen koti on eri asia. Monet sanovat, että henkinen koti on siellä, missä on viettänyt lapsuutensa. Niin tuntuu olevan itsellänikin.
Kun olin asunut täällä Irlannissa vasta muutaman kuukauden lähdin työmatkalle Suomeen viikoksi. Vähän jännitin miltä paluu Irlantiin tuntuu, mutta huomasin istuvani Helisinki-Vantaan kentällä paluupäivänä ja huokaisevani: “ihana palata kotiin”. Irlannista oli tullut kotini lähes heti.
Kun tein paljon matkatyötä niin tein hotellihuoneistanikin kodin, matkassa oli aina matkakukkamaljakko ja yksi koriste-esine (vaihteli). Joskus jopa oma tyyny tai tyynyliina.
Nyt on hyvä koti täällä, mutta kuten Yaelian – voisin muuallakin asua.
Tervetuloa kotiin!
Heljä
Olisi varmaankin ihanaa asua lämpimässä maassa. Koti on kuitenkin täällä Helsingin kupeessa ja viihdyn hyvin. Ehkä talvella pääsen vähäksi aikaa etelän lämpöön. Odotan taas mielenkiinnolla raporttejasi elämästäsi siellä.
Kiva kun olet taas takaisin tuolla! Kotini on tällä hetkellä täällä,mutta voisin asua muuallakin.