KRAPU
Ekaluokkalainen Viivi oli vähän ihastunut samalla luokalla olevaan Jasperiin. Tyttö oli iloinen kun sai kutsun Jasperin synttäreille. Viivin äiti ja isä oli menossa samana iltana jonkun juhliin ja olohuoneen pöydällä oli maljakossa melkoinen kimppu ruusuja. Viivi ajatteli äidin olevan tosi fiksu kun oli ostanut synttärisankarille kukat hänen puolestaan.
Ruusut kainaloon ja menoksi. Jasperin äiti oli hieman hämillään kun tyttö sellaisen ruusupuskan pojalle toi mutta eihän Viivi tajunnut siinä olevan mitään outoa. Valitettavasti juhlista eikä ruusuista otettu yhtään valokuvaa muistoksi.
Kun Viivi reippaana palasi synttäreiltä kotiin vanhemmat olivat järkyttyneitä. Viivi oli vienyt ruusut jotka oli tarkoitettu jonkun ‘tärkeän aikuisen’ syntymäpäiväkukiksi.
Tällä kertaa vähän hillitympi tarina…
pliisu omasta mielestäni mutta ei varmasti aiheuta yäkkäämistä 🙂
ps. kuten varmaan, ehkä, huomaatte blogini on päivitetty.
Jos näet/koet jotain fixattavaa tai joku osio ei toimi syystä tai toisesta
olen iloinen jos siitä vaikka kommentissasi mainitset, kiitos!
13 thoughts on “krapu 9”
Miljoona, miljoona, miljoona ruusua meni just oikeaan osoitteeseen <3
Näyttää hyvältä tämä uusi blogipäivitys.
Hyvin tehty, vaikka vanhemmat vähän ihmetteliskin 🙂
Ruusut meni oikessn osoitteeseen.
Viivin maailmassa Jasper on tuhat kertaa ihanampi, kuin joku tärkeä aikuinen. Rakkaudesta ruusuja annetaan?
Viivi viattomana teki parastaan ja vanhemmat varmaan ymmärsivät ja olivat ylpeitä pikku tyttären kauniista teosta
Ihastuttava tarina, pliisusta kaukana
Tunteet ovat nuorillakin, jotenkin ne pitää saada osoittaa.
Hyvä juuri näin.
Viiville Jasper oli tärkeä henkilö ja hänelle kuuluvat juhlapäivänä ruusut. Ihan oikeinhan tämä tarina meni.
Lapset ovat ihania. Hauska tarina.
Noinkin voi käydä. Näppärää, Viivi 🙂
Tärkeät aikuiset kukilla mitään tee, ihastuksen kohteet niitä tarvii<3<3<3
=)
Kyllä pojillekin voi viedä kukkia, ihana Viivi <3
näin voi käydä ihan oikeasti, onneksi vanhemmat eivät olleet Viiville kovin vihaisia. minusta ei lainkaan pliisu krapu!
Voi Viiviä, ei voinut tietää…