KRAPU
Seison punaisen oven edessä.
Sen avaa pitkä, laiha, hontelo hahmo mutta näen selkeästi vain ystävällisesti tuikkivat silmät.
Seuraan hahmoa pitkin kapeaa käytävää…tunnin tai sata metriä…kunnes saavumme valtavaan kristallisaliin.
Hahmo hymyilee, kumartaa ja poistuu.
Ensin kuulen vain tuulikellon äänen, sitten huminaa ja veden solinaa.
Punainen kuningas leijuu kohti, iskee silmää, suutelee kättäni, emme kuitenkaan keskustele – vaikka kuulenkin kaikenlaista.
Hän ojentaa siron, pitkäjalkaisen lasin täynnä punaista kuohuvaa. Kilistämme. Juoma on huumaavan hyvää. Otan kulauksen ja toisenkin. Mahtava olo!
Yhtäkkiä taustalla soi humppa. Ei, ei humppaa! Punainen kuningas napsauttaa sormiaan – James Brownin Sex Machine imee minut mukaansa. Oh, yeah! Herään.
10 thoughts on “krapu 11”
Uni, josta ei haluaisi herätä! En minä ainakaan, sillä aistin vahvasti tarinasi / unesi hurman, onnen, intohimon…
Mielenkiintoinen krapu.
Humppaa taikka kuole!
Mikä tai kuka on tässä kravussa seikkaileva Punainen Kuningas?
Mukavan arvoituksellinen tarina, joka pitää jännitteensä loppuun saakka.
Mitä mahtoi maljassa olla?
Tunnelman luonti niin kohillaan. Olisin helposti voinut upota fiilistelemään, jos punaisen kuninkaan sormien napsautus oli lohtinut mulle passelimpaa musaa.
Magee stoori.
punaiset ovet kiehtovat! niiden takaa tuntuu löytyvän toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita. taiden kirjoitettu karapu.
Humpasta tietää, että näky on unta!! Muuten aivan ihana hetki <3
Hyvä trippi, taikasienet juttelee, hihiiii…=)
Tolkien-krapu, jihuu!!
Olisipa uni vielä jarkunut 🙂