KRAPU
Kide istui yksin viihtyisässä hotellihuoneessa omenaa pureskellen ja telkkarin jatkuvaa kuvavirtaa tuijottaen eikä itkenyt.
Hän oli kieltäytynyt spa-kokemuksesta.
Kide vihasi kuumuutta, ei tykännyt uima-altaan vedestä eikä kakofonisesta mölystä.
Kide oli mielummin yksin ja luki tai sukelsi mielikuvitusmaailmaansa samalla piirtäen tai maalaten.
Muut ihmettelivät kuinka joku haluaa olla vapaaehtoisesti yksin. Muuten Kide oli ihan ookoo tyyppi mutta hän ei vaan kestänyt kälätystä ja mukakivaa kun niin kuului juuri sillä hetkellä olla tai tehdä. Jos hän nauttii enemmän omassa rauhassa olemisesta, niin eihän siinä pitäisi olla mitään vikaa tai väärin, eihän? Mutta. Kide on 7-vuotias – pitääkö olla huolissaan?
ps. minulla EI ole 7-vuotiasta, tarina on täysin fiktiota…Mutta teksti saattoi saada potkua kun kuuntelin erään ihmisen kertomaa miten hän pienenä viihtyi yksin. Lapsen nimen nappasin netin sukupuolineutraalilistasta…
Jos minulla nyt olisi pieniä lapsia haluaisin antaa heille luontoon viittaavat nimet 🙂
25 thoughts on “krapu 15”
Monenlaisia lapsia on ja Kide on kaunis nimi. Ei kaikki tykkää porukassa olemisesta, lapsetkaan.
Mielikuvitus on hyvä seura ja viihdyttää mieleisesti.
Onneksi on mielikuvitus 🙂
Nykyään hyväksytyn ihmisen kuva on hyvin kapea, vaikka koko ajan puhutaan yksilöllisyydestä.
Veimme nuorina vanhempina parivuotiaan esikoisen kesälomalla leikkikentän leikkikerhoon, kun ajattelimme, että “sosiaalistuminen” on tärkeää, 70-luvun arvoja. Olimme siis itsekin lomalla, opettajien pitkä kesäloma :). Kun menin hakemaan poikaa, näin että toiset olivat piirissä laulamassa ja meidän sosiaalistuja yksinään pää kumarassa tutkimassa jotain maassa olevaa. Ohjaaja sanoi, että se viihtyy enempi itsekseen. Pieni huoli sydämessä menin pojan luo, joka nosti katseensa ja totesi iloisena:”Minä tutkin muuvahaitia.” Siihen loppui leikkikerho ja turha huoli. Myöhemminkin tämä tyyppi on aina viihtynyt hyvin itsekseen, kuten äitinsäkin. Tykkään olla ihmisten seurassa vähän kerrallaan.
🙂 minullekin riittää ‘vähän kerrallaan’.
‘Muuvahaitia’ – oih.
Ei pidä olla huolissaan, Kide on vain introvertti ja niitähän on paljon muitakin. Hieno nimi, samoin tykkään luonto-nimistä kuten Myrsky tai Tuuli
Oi, nuo molemmat ovat ihania nimiä!
samaa mieltä Anna-Liisan kanssa, tärkeä asia mistä kirjoitit krapusi. hyvä keskustelun avaus.
viime vuosina on alettu puhumaan myös erityisherkistä ihmisistä. Kide voisi olla erityisherkkä. huolissaan ei tarvitse olla, mutta läheisten tulisi ymmärtää hänen erityistarpeensa.
Nykyään liian monet asiat pannaan yhteiskunnan, kiireen tms. syyksi. Lapsille pitää aina olla sen verran aikaa että oppii omansa tuntemaan. Monet kiireet on esimerkiksi järjestely/organisointijuttuja. Ennakkosuunnittelu, etukäteen tekemiset auttaa tilanteessa kun pitää mennä. Jos on etukäteen suunnitellut, avaimet, bussilippu, kännykkä valmiina lähtöön ei tarvitse joka lähtö sählätä.
Tuollainen sukupuolineutraalilistako on olemassa?
Kide on oma persoonansa ja minä muistan omasta lapsuudestani, miten paljon olenkin ollut Kiteen kaltainen muksu. Yhä koen olevani erakko, joka viihtyy itsensä kanssa parhaiten.
En minäkään tiennyt listan olemassaolosta. Guuglasin ja löysin. 🙂
Minä olen vasta aikuisena tajunnut olevani kuin Kide…
Ei tarvitse olla huolissaan. Ihmisen(lapsen) täytyy antaa olla siinä omassa elementissään jos hän kerran viihtyy. Sekö on sitä ainoaa elämää, jatkuva vouhotus, hälinä, biletys, molotus…ei kai sentään. Hyvän asian otit esille.
Olen katsonut muutaman jakson Suomen SuperNannyä. On hämmästyttävää kuinka vanhemmat ei tunne omia lapsiaan. Eivät huomaa lasten erilaisia tarpeita, erilaisuutta…No, onneksi saavat apua ja vinkkejä. Ja ehkä oppivat jotain myös itsestään vanhempina, aikuisina.
Ui, tuo oli niin todentuntuista. Koulukiusaaminen tuli mieleen. Itsellä on kaksi tuonikäistä lastenlasten ja usein kuulee kysymyksen: pitääkö olla huolissaan. Hyvä tarina.
Koulu- tai mikä vaan kiusaaminen on syvältä!
Ihana Kide. Normaali mukelo, introverttina on lupa ja oikeus elää ja olla ☺.
Onneksi meitä on moneksi…
Enempi pitäisi olla huolissaan jos ei pysty olemaan yksin. Sellaisiakin ihmisiä on.
ja paljon onkin. Koko ajan pitää olla härdelli päällä.
Hyvin samaistuttava lapsi – olisin voinut olla ja olinkin juuri tuollainen pienenä.
Satukide 🙂
Sukupuolineutraalilista…
Samaistun kyllä Kiteeseen (taipuuko se noin?). Olin sisällä nyhjöttävä lapsi, nenä kirjassa, kynä kädessä.
Edelleenkin viihdyn yksin.
Pitääkö olla huolissaan? Ei. Kaikkien ei tarvitse olla ekstrovertteja.
En tiedä miten taipuu…pyörittelin montaa nimeä (niitä on tosi paljon) ja tuo Kide sitten jäi.
Eikä kaikkien lasten tarvitse olla urheilullisia tai ‘massaa’. Ajattelu on aliarvostettu!
Ei kai kaikkien lapsien pidä olla sosiaalisia, ei aikuistenkaan.
Eläköön erilaisuus!