krapu 18

KRAPU

Hän huutaa kasvot punaisina.
Huutaa.
Raivoaa, kiroilee, ravistaa lasta.
Mies haluaa vain kirjoittaa. Vimmassa.

Isä hakkasi, äiti yritti parhaansa. Mies ei ole varma tiesikö äiti totuuden isän julmuudesta. Mies pelkäsi isäänsä.
Mies kirjoittaa elämästään kirjan, kertoo ihmisistä oikeilla nimillä. Nousee mediakohu.
Kuinka mies voi kirjoittaa elävistä ihmisistä oikeilla nimillä? Mies avaa yksityisyyden täysin auki. Eikö lapset tule kärsimään kun aikuistuvat? Saako kirjailija kirjoittaa mitä vaan? Joku sanoo, että saa, mutta seurauksista on vastattava.

Olen kuunnellut Karl Ove Knausgårdin ‘Taisteluni’ sarjan Yle Areenassa jo kahdesti. Loistavasti tehty äänimaailma vie mukanaan. Aion kuunnella vielä monta kertaa. Nyt tarvitsen pillimehun. Janottaa.

 

• • •

Kuuntelin ko. sarjaa kun järjestelin tavaroita huonekalusiirtelyn ja muun organisoinnin lomassa ja jälkeen. Yleensä aina kun olin yksin ja pystyasennossa. Illalla en voi kuunnella äänikirjoja tai kuunnelmia koska nukahdan alta aikayksikön 🙂

14 thoughts on “krapu 18”

  1. Tekstisi kiteytti hurjalla tavalla Knausgårdin. En ole lukenut. Kuullut olen paljon hänestä. Mielestäni kirjailijan pitääkin tuoda esiin kipukohtia.

  2. Elämä ei ole aina, eikä kaikille herkkua ja hauskuutta, vaan aivan liian monelle naiselle, lapselle, miehellekin raakaa, raastavaa ja kivuliasta. Minä en mielelläni lue kovin raskaita tekstejä, enkä tiiliskiviä ollenkaan, vaikka olisivat kevympääkin luettavaa. Oli niin hyvä kuvaus, että tämän “Taisteluni” jätän suosiolla pois luku-et kuuntelulistaltani.

    • Raju kyllä! Mutta en kokenut kuulemaani ahdistavana tai yököttävänä. Eka kuuleminen oli lähinnä hämmästynyt, ‘näinkin voi tehdä’. Toisella kerralla alkoi irrota nyansseja joita ensimmäisellä kerralla en kuullut…

  3. Tosi dramaattinen krapu – hienoa tekstiä. Knausgård on minulla vielä korkkaamatta, vaikka paljon luenkin. Ehkä tosiaan kuuntelemalla pääsisi ns. helpommalla.
    Juuri luin Orhan Pamukin uutuuden Punatukkainen nainen. Siinäkin oli tragiikkaa ja draamaa ja taruja. Iski ihan kybällä. Huskaa vappua!

    • Aikoinaan turkkilaisuus oli iholla kun siellä tuli reissattua melkein joka vuosi, joskus kahdesti. Luin kritiikin tuosta kirjasta – tosiaan käänteitä ilmeisesti riittää.
      Hauskaa vappua sinullekin!

  4. Monelle tekisi varmasti hyvää lukea noita tarinoita, ei niitä pelkkiä siloiteltuja tarinoita jotka päättyvät kuten sadut “ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”.

    • Itse en jaksaisi n 3.500 sivua lukea, helpommalla pääsee kuunnella. Samalla voi rakentaa päässä omaa elokuvaa 🙂 Rankka, koskettava, kiehtova, mukaansatempaava, järkyttävä…ja kaikkea muuta on tuo stoori. Ja Yle tehnyt upean duunin!

Leave a Comment