KRAPU
Nyt pitäisi olla jotain sanottavaa.
Olisi paljonkin mutta sataan sanaan ei tämä tyhjä pää tänään keksi mitään järkevää.
Voisin sanoittaa ajatuksia ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta, sähköpotkulaudoista, kesästä, äänikirjoista, rikoksista, musiikista, kuvataiteesta, opettajista, opiskelusta, motivaatiosta, poliitikoista, politiikasta, eliitistä, palkoista, palkkioista, leirilapsista, epäoikeudenmukaisuudesta, sodista, nälästä, ruuasta, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, yksinäisyydestä, odottamisesta, venyttelystä, lankutuksesta, taantumasta, tulevaisuudesta…
No, onneksi ei tarvitse koska tämä kirjoittaminen on täysin vapaaehtoista.
Jos menisin tuonne parvekkeelle ja huutaisin vaikka pari kiitosta?
Huomaisiko kukaan? Tuskinpa. Maailma on täynnä ääntä ilman minun huutojani.
Olen nykyään aika näkymätön ihmiseksi.
Minua ei huomata jos pidän jollekin ovea auki.
Jalkakäytävällä minä olen aina se joka väistää…
14 thoughts on “krapu 36”
Mielenkiintoinen krapu. Ajatuksia herättävä. Niin totta.
Mieleenpainuva Krapu. Paljon ajatuksia herättävä.
Voi kun on niin paljon ajateltavaa, eikö? 🙂
Sulla on pessimistin lasit päässä tänään 🙂 En huudellut kiitosta, mutta näin mielettömän upeita pilviä tänään! Enkä ottanut yhtään kuvaa. Aiheet eivät lopu, mutta sata sanaa rajoittaa kyllä. Mukavaa iltaa, riisu nuo lasit 🙂
En kyllä kirjoittanut tätä pessimismilasit päässä. Siis en tuntenut mitään sellaista tunnetta.
Sanat vaan soljuivat ja keksin lisää kun rivit etenivät…
Mukavaa iltaa sinullekin!
Tuntuu monella olevan pää tyhjä tällä hetkellä, johtuneeko kesän valoisuudesta vai lämmöstä..? Tekstisi loppu mietitytti aika tavalla. Et ole sanaton ainakaan ja väistäminen on ihan hyvä ja viisas liike, ajatteleva. Hyvää alkanutta syksyä!
Ensimmäinen rutistus on aina vähän nihkeää.
Tekstini eivät ole koskaan 100% minäitseä. Maustan ja liioittelen, keksin ja maalailen. Mutta itse teksti tietty tulee jostain tuolta aivoituksesta 🙂
Mukavaa tulevaa sinullekin!
Sait sataan sanaan oikeastaan aika paljonkin sanottavaa. Lukijan pitää vain osata lukea.
ja jokainen lukija tulkitsee tavallaan…
No mainio krapuhan tämä!
Täysin tyhjää parempi 🙂
Totta, aika useinkin sanat eivät riitä kertomaan, ei sata sanaa, ei tuhat, ei miljoonakaan. Tuttu tunne.
Mutta pidetään ääntä ja muututaan näkyviksi! Yhtä voimakkaiksi kuin tämä krapusi.
Tämä kirjoitus syntyi oikeasti tyhjästä päästä. Satuin kuuntelemaan uutisia ja jostain sanasta lähti kirjoitus sitten vyörymään.