KRAPU
Hankin kutsun kulmahuoneeseen.
Tietysti, koska olen ainoa työpaikan äänitorvi, auktroreetteja pelkäämätön.
Meillä oli osastopalaveri. Työkaverit valitti siitä ja tuosta ongelmasta mutta ratkaisua ei ollut tullut kuukausiin vaikka viestiä oli lähetetty usein eri pomotasoille.
Mietin siinä aikuisia ihmisiä kuunnellessa, että on se jännää kun työntekijöiden pitäisi olla työpaikan voimavara, ainoa millä tämäkin firma pyörii, mikä perkele on kun asioihin ei tule muutosta vaikka niistä on usein asiallisesti huomautettu.
Päivää-kättelyn jälkeen kerroin asiani toimitusjohtajalle. Ylimielinen ja lässyttävä puhetyyli inhotti.
‘On se perkele ettet voi olla kuin tavalliset ihmiset. Tule meidän joukkoomme pois täältä norsunluuntornista kokemaan mitä meidän työarkemme oikeasti on!’
ps. Tämä tarina on keksitty!
Vaikka kirjoitan minä-muodossa EN ole koskaan käyttäytynyt noin!
11 thoughts on “krapu 41”
Juu, luulisi että työpaikoilla oltaisiin hieman enemmän kiinnostuneita eri osastojen ja ihmisten työolosuhteista, kun jonkilaista tulosta pitäisi kuitenkin tuottaa. Ei sitä tulosta synny, jos ylhäältä päin lässytetään ja ollaan vieraantuneita toisten aktuaalisesta työstä. Aiheellinen krapu, mukavan särmikäs!
Just! Tulee mieleen Suomen isot yritykset joissa pääjohtajan kuvitellaan olevan joku ihmeihminen. Ilman alaisia hommat ei hoituisi. En tiedä mitä pitäisi ravistella että pönötys ja ylimielisyys vähenisi ja yhteistyö nousisi arvoonsa…
Huh, oman työelämäni äänitorvena olleena nuo kutsut pomon juttusille ovat tuttuja…vaan niin kuin sinä, olen myös aina käyttäytynyt aikuisesti antaessani kritiikkiä ja tarjoamalla vaihtoehtoisen toimintatavan.
Pal hyötyy siitäkin on ollut 😀
Onneksi tyelämä on taakse jäänyttä.
Äänitorvia tarvitaan. Laumat kaipaa aina jonkun joka uskaltaa…
Ylimielisyys, piittaamattomus ovat sellaisia ominaisuuksia ihmisessä että se saa pienen raivon nousemaan kenelle tahansa. Hyvä että on olemassa sinunlaisiasi rohkeita jotka uskaltaa avata suunsa.
EI, vaikka kirjoitan minä-muosossa EN ole koskaan käyttänyt noin!!!!
Olen elämässäni kyllä jutellut monenkin toimarin kanssa mutta ihan ihmisiksi 🙂
Asiasta mistä kirjoitan olen tuota mieltä.
Siis tiedänhän minäkin ettei minä-muoto tarkoita että kirjoittaja kertoo omista kokemuksistaan… Nuhtelin itseäni huolimattomasta kommentin kirjoittamisesta. Kiitos huomautuksesta!
Ei niin vakavaa kuitenkaan mutta hyvä kun tuli ymmärrys – puolin ja toisin 🙂
Lässyttävät ja ylimieliset johtajat ovat pahimpia. Töiden pitää hoitua mallikkasti vaikka pomo ei ole kiinnostunut kuin omasta hyvinvoinnistaan, työntekijät ovat alempiarvoisia. Yäk mikä tyyppi.
Mielestäni TOSI vanhanaikaista. Kyllä johdon tulisi tietää mitä työntekijöille oikeasti kuuluu, miltä työolot näyttää jne. Kyllä se toimarikin ihminen on mutta jos jää kulmahuoneeseen ei voi tietää/todentaa miltä kokonaisuus näyttää muuten kuin numeroina…