krapu 48

KRAPU
Nukuin hyvin. Nyt syön pullaa ja iso muki kahvia höyryää.
Kuulin kaverilta, että Suomessa on mielinmäärin osaavia, päteviä, kurssitettuja johtajia mutta luottamus on nolla.
Eli johtajia ei kiinnosta luottamuksen rakentaminen. Miksi ei? Aikoinaan johtaja istui kulmahuoneessa jonne kutsua pelättiin. Pelkoa on edelleen…

Mediaa seuratessa huomaan kuinka paljon johtajissa on edelleen ylimielisiä tyyppejä. Miehiä ja naisia. Se ylimielisyys hehkuu minuun ruudun välityksellä.
Tilannetta pitää vain sietää, päivästä toiseen. “Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös…”

Keskustelu rakentaa luottamusta. Ei sanelu.
Jalkautuminen tekisi hyvää kaikille tämän maan johtajille. Olla yksi niistä jotka tekevät yrityksen tuloksen mahdolliseksi. Jalkautua aidosti, kiinnostuneena ja uteliaana, ihmisenä ihmisten luo.

17 thoughts on “krapu 48”

  1. ihan aiheellista pohdintaa jo heti aamu tuimaan. niin ummessa silmin ei voi kulkeakkaan, ettei huomaisi tätä yhteiskuntamme lisääntyvää kahtiajakoisuutta kahden kerroksen väeksi.
    onneksi sul oli kuitenkin hyvää pullaa ja iso muki kahvia, se olisi ainakin pelastanut oman aamuhetkeni;)

    Reply
    • jakautumista on ympäri maailmaa ei ainoastaan täällä…Toisaalta köyhyys on maailmanlaajuisesti vähentynyt. On niin paljon asioita joita pitäisi muuttaa/kehittää. Paljon on jätetty paikoilleen eikä muutettu toimintatapoja muutoksen mukana…
      Mukavaa viikonloppua!

      Reply
  2. Valitettavan totta tuo kirjoituksesi.
    Tämä maa jakautuu kahtia yhä pahemmin. On suuri joukko ihmisiä, jotka eivät todellakaan tiedä mitään köyhyydestä, työttömyydestä, sairauksista ja jokapäiväisestä taistelusta pysyä hengissä. Eivätkä nämä ihmiset ole kaikki edes johtajia, sattuvat vaan asumaan puhtoisissa kaupunginosissa, jonne huono-osaisuus ei pääse luikertelmaan korkeiden asumiskustannuksien takia.

    Reply
    • Juuri näin. Itse olen ollut työtön, taistellut rahon riittävyydestä jne. tiedän mitä niukka elämä on. Siksi olen säästäväinen edelleen vaikka noista ajoista on monia vuosia…
      Lapsilisiä pitäisi maksaa tulojen mukaan. Korotettuna pienituloisille. Tiedän rikkaita jotka saavat samat rahat kuin niukkuudessa elävät. Väärin. Samoin vanhojen köyhyys. Täsmäapua niille jotka ovat aidosti avun tarpeessa. Työkykyiset voivat taistella toimeentulonsa puolesta mutta köyhät vanhukset ovat muiden armoilla. Toivottavasti sosiaaliturvan uudistus saadaan aikaan. Turvaa sinne missä sitä oikeasti tarvitaan. Asuntosijoittajien ja sitä kautta meidän veronmaksajien tukia maksetaan noiden sijoittajien taskuun – VÄÄRIN! Myös ay-liikkeen verottomat jäsenmaksut verolle, toimareitten palkka kohtuuden tasolle – kukaan tässä maassa ei ole miljoonan kuukausipalkan arvoinen!

      Reply
  3. Keskusteleminen ja keskustelevuus on tosiaan se ydin, jota tarvitaan. Sanelu on… noh, pelkkää sanelua ja usein vailla erilaisia näköaloja ja -kulmia. Pakko kyllä todeta, että Suomessa keskustelukulttuuri on muutenkin melko lailla nimenomaan sanelevaa eikä niinkään keskustelevaa – ainkin medioissa, joissa usein sanomisia ei edes kyseenalaisteta ja niitä pohdita, vaan annetaan haastateltavan sanella asiansa ja toimittaja kirjaa sen kiltisti ylös.

    Reply
      • Juuri tuota tarkoitin eli tosiaan ladellaan vaan kysymykset ja otetaan vastaukset vastaan eikä keskustella niistä eli ei vaadita perusteluja ja lisätietoja! Otetaan vaan kaikki vastaan kyseenalaistamatta ja kritiikittä ja paiskataan lehteen.

  4. Kyllä johtajat osaavat jalustansa rakentaa ja pönkittävät sitä ylemmyydellään. Aivan liian monet. Mutta kyllä alaisistakin löytyy aina joskus joku, joka mielistelee jonkun etuisuuden toivossa.
    Hyvää aamukahvipohdiskelua

    Reply
    • Voi niin totta! Mielistelijöitä, toisen tähteyden paistattelun limanuljaskoja riittää!
      Ja varsinkin ne joilla on rahaa kyllä kavereita riittää (niin kauan kun sitä nannaa muille jakaa).
      Mietin tervasemalla käydessäni miten valkoinen takki erottaa meidät ihmiset eri ‘luokkiin’ vaikka se valkotakkinen on ihminen siinä missä muutkin. Käy vessassa, räkä valuu, pieru tulee… 🙂

      Reply
    • Eikö olekin mielenkiintoista kuinka koulutetut ihmiset tässä maassa toimivat…kusi nousee päähän ja unohdetaan kaikki se minkä puolesta/takia aikoinaan alalle lähtivät. Moni halusi parantaa olosuhteita mutta pian ovat menneisyyden oravanpyörässä kun rahkeet ei riitä omaan ajatteluun ja toimia oikeudenmukaisesti. On aina helpompaa antaa periksi ja nauttia saaduista eduista kuin taistella tuulimyllyjä vastaan…positiivisen muutoksen puolesta…

      Reply

Leave a Comment

Enter Captcha Here : *

Reload Image