krapu 49

KRAPU

Sekoitan pääni sekalaisilla pillereillä ja viinalla.
Toivon ettei kukaan tule tänään käymään.
Haluan vaipua jonnekin missä en tunne mitään, ikinä.
En halua enaa tuntea syyllisyyttä tai huonoutta.
Minä, entinen kiltti tyttö. Muiden odotusten mukainen.

Leikkaan lehdestä irti kaikki naisten kuvat.
Ne ällöttää koska muut naiset ovat kauniita, menestyviä ja tietysti hoikkia.

Minä painan yli kaksisataa kiloa enkä jaksa enää muuta kuin täyttää itseäni lohturuualla.
Järkeni kuitenkin sanoo ettei näin voi jatkua.
Siksi otan vielä vähän noita erivärisiä pillereitä ja viinaa jäillä.
Kohta on pakko tulla lopullinen helpotus, pääsy pois.

Kiitos läheisille tuesta, nyt en enää rasita teitä.

Hyvää joulua!

 

ps. tämä tarina on fiktiota

19 thoughts on “krapu 49”

  1. taitavasti kirjoitettu krapu ja todella tärkeästä teemasta. olen itsekin jonkun jakson katsonut siitä jenkkisarjasta. en voinut muuta kuin ihmetellä miten poikaystävä mässäsi roskaruualla, kun vieressä mahalaukun pienennyksen jälkeen tyttöystävä litkii sosekeittoaan. ehkäpä se on kuvattu juuri siksi näin, et ihmiset havatuisivat asiaan…

    Reply
    • Roskaruuan halpuus takaa että lihavuus jatkuu. Me ‘kokeillaan’ silloin tällöin jotain maccituotteita ja sen jälkeen menee taas tosi pitkä aika uuteen kokeiluun… 🙂

      Reply
  2. Todella surullista kun ihminen määritellään ulkonäön vuoksi. Fiktionakin tekstisi on pysähdyttävä, mitä sitten todellisessa elämässä. Jotkut elää tuollaista elämää ihan todellisesti ja päätyvät usein lopulliseen ratkaisuun.

    Reply
  3. Hui, olisipa tosi sääli tappaa itsensä!
    Onneksi oli fiktiota…
    Kiitos käynnistäsi blogissani.
    Jostain syystä en vaan saa sulle kommentoitua,,saapas nähä, tuleeko tämäkään sulle?

    Reply
    • Jotkut ovat niin väsyneitä itseensä ettei koe muuta mahdollisuutta päästä itsestään eroon…

      Kyllä kommentit tulevat perille. Mikä ongelma on tai miten ‘et saa kommentoitua’?

      Reply
  4. Ruoka on monelle tapa käsitellä tunteita, toisin sanoen poistaa tai siirtää niitä. Todella surullista eikä sille tosiaan pitäisi naureskella tai pilkata. Apua siihen tarvitaan! Koskettava krapu. Minäkin olen muuten katsellut joskus noita ohjelmia, joissa hyvin merkittävästi ylipainoiset yrittivät muuttaa elämäänsä eli ruokailutottumuksiaan ja siten laihtua.

    Reply
    • Ruokalutottumuksien muuttaminen on vaikeaa. Me aloitimme alkusyksystä kevennetyn elämän mutta liian helposti horjahtaa vanhoille tavoille. Emme kuitenkaan rankaise itseämme vaan nauramme koska itseruoskintaa on tarpeeksi muutenkin 🙂 Olemme molemmat saaneet kiloja pois mutta oma olo on tärkeintä koska emme olleet varsinaisesti edes ylipainoisia…
      Ammattiapua kannattaa hakea vaivaan kuin vaivaan ajoissa ennen kuin tilanne menee överiksi.

      Reply
  5. Koskettava tarina. Monelle omakohtainen. Miten syvälle masennuksen syövereihin voikaan vajota.
    Ihan noin syvälle en itse ole kokenut, mutta masennuksesta tiedän kokemuksesta millainen olo on kun mikään ei tunnu miltään.

    Reply
    • Itse en ole kokenut ‘kun mikään ei tunnu miltään’ olotilaa mutta silloin tällöin iskee alakulo mutta se kuuluu ihmisen elämään. Siihen auttaa aika, ulkoilu ja uni…

      Reply
    • Rankkaa on elämä jos painaa niin paljon ettei missään toiminnoissa pärjää ilman apua.
      Pahinta on kun läheiset syöttää roskaruokaa eikä pysty olemaan tiukkoja vaikka lääkäri niin määrää…

      Joulukuu, ja kohta saamme taas lisää valoa 🙂

      Reply
  6. Hyvin kuvaat masentuneisuutta, taju pois, ettei tunne mitään. Lihavilla ei ole helppoa nyky-yhteiskunnassa, ulkonäköpaineet ovat kovat. Toki siinä terveydellinenkin puoli on. Raju krapu, tykkäsin.

    Reply
    • ‘Taju pois’ – sen jälkeen ei tunne enää mitään…Tunteita on niin vaikea käsitellä ja jopa ymmärtää…
      Siksi ammattiapua kannattaa hakea että puhumalla solmut saattaisivat aueta.

      Reply
  7. Surullinen krapu. Murheellista kokea noin raskasta, ettei sitä selviä muuten, kuin itsemurhalla. Raskasta läheisillekin, jotka näkevät tilanteen, mutta eivät osaa ja/pysty auttaa.

    Reply
    • En ole asiantuntija mutta monen sairaalloisen lihavan läheiset näyttävät olevan osa ongelmaa – syöttävät roskaruokaa vaikka pitäisi olla tiukalla laihdutuskuurilla (lääkärin määräämällä). Läheisriippuvuus ja monenlaiset ongelmat, kenties lapsuudesta lähtien, eivät paranna tilannetta ilman ammattiapua…

      Reply
  8. Ehkä fiktiota, mutta valitettavasti myös totta joillekin ihmisille.

    Tuo “kiitos läheisille tuesta, nyt en enää rasita teitä” kertoo masennuksen syvyydestä. Siinä mustuudessa ajattelee tekevänsä läheisille palveluksen tappaessaan itsensä, ajattelee, että maailma on parempi paikka, kun itseä ei enää ole vaivana ja riesana muille.
    Tuttuja, vääristyneitä ajatuksia minullekin aikanaan.

    Reply
    • Ajatus kirjoitukseen tuli tv-sarjasta josta olen muutaman jakson katsonut. Tosi lihavat ihmiset kipuilevat itsensä kanssa. Tuosta lähti mielikuvitus liikkeelle.
      Oikeassa elämässä näillä tosi lihavilla on syvällä itsessä ongelmia jotka vaatii hoitoa tai lihavuusleikkaus laihdutuksineen ei auta lopputulokseen.

      Reply

Leave a Comment

Enter Captcha Here : *

Reload Image