KRAPU
Viivi, talon emäntä, istui rennosti sohvalla ja luki kirjaa.
Ei ollut hössötystä eikä paineita. Tänä jouluna kaikki oli toisin.
Oli sovittu ettei osteta mitään, kaikilla on jo tarpeellinen ja krääsää muutenkin nurkat väärällään.
Ruokaa hankittiin laatu edellä. Kukaan ei syönyt itseään ähkytäyteen vaan juuri sopivasti. Kenelläkään ei ollut stressiä, kukaan ei menettänyt hermojaan. Pienet lapsethan ei ymmärrä koko joulun järjetöntä lahjomista, isommat lapset ymmärtää kun heidän kanssaan keskustelee. Järjen käyttö on joulunakin sallittu. Viivin perhe säästää yhteiseen kesälomaan ja tonttukin tajuaa ettei rahat riitä kaikkeen mitä maailmassa haluaisi.
Ja mikään materiahan ei korvaa tyhjyyttä ihmisessä. Ei edes lasimestarin silli.
8 thoughts on “krapu 52”
Tuolla tavoin joulu tuntuu joululta, eikä turhaa hössötystä.
Ei ollut eikä tule 🙂
Joulu ilman stressiä ja krääsää on paras joulu!
Niin oli 🙂
Kiire ja hössötys on jouluna ihan turhaa, samoin kaikenlainen tavara, jota ei tarvitse.
Ps. Oli se lasimestarin silli kyllä hyvää 😀
Rennot joulut ovat parasta!
Niin on. Todellisuudessa ja tarinoissa!