KRAPU
Komea mies. Pikkuruinen koira.
Nainen on kaunis. Selvästi odottavat kolmatta henkilöä.
Miehellä on puku ja sen päällä hyvin leikattu ja istuva takki. Olalla nahkainen laukku. Käsissään tuo pikkuruinen koira.
Naisella on minun makuuni ihan liian korkeat piikkikorot mutta hän seisoo niillä kuin tennareilla. Huomattavan helposti.
Punainen takki nuolee hänen hoikkaa vartalooan.
Hän kävelee kevyesti edestakaisin, hieman jännittyneenä.
Minä istun täällä kahvilassa ja mietin mitä tuleman pitää.
Molemmat kuikuilevat oikealle, vasemmalle.
Paikalle suhahtaa upouusi urheiluauto.
Sen sisältä mönkii ulos vanha mies.
Koira ojennetaan hänelle. Ilman tunteilua. Auto lähtee koira etupenkillä nököttäen.
Mies ja nainen poistuvat eri suuntiin.
Höh, mitä tapahtui?
15 thoughts on “krapu 5 – höh”
Todellakin, mitähän mahtoi tapahtua! Tällaisia vastaavia kohtauksia ulkomaailmassa tarkkaillessaan, alkaa ajatus väkisinkin karkailla.
Just, minulle taphtuu usein tämän tyyppisiä ‘kuvittelu’juttuja. Eikä koskaan saa tietää mikä oli todellinen tilanne…Olen pienestä pitäen seurannut ihmisiä..istunut Stockan portailla jätskiä syöden muun muassa 🙂
Toinen omisti, toinen luovutti ;-o
🙂 voi olla!
Mielenkiintoinen juttu? Ehkäpä koira oli tilattu ja kyseessä on hieman arveluttava toiminta. Koiran tuojan eivät halua näyttäytyä bisneskumppaneina.
Voi olla! Totuutta emme saa koskaan tietää 🙂
Voi mikä pettymys, miksi ne eri suuntiin lähti!
Pakko kertoa: täällä meillä päin yksi vanha ja iäkäs herrasmies kävelyttää ihan pikkuista valkoista koiraa. Mies on isokokoinen, päällä tumma vanhanmallinen ulsteri. En voi mitään sille, että he ovat minusta aikasten koominen pari 🙂
Hei mutta vastakohdat täydentää toisiaan 🙂
No höh, mitä todellakin tapahtui??
Erosivat mies ja nainen näköjään, eikä koiran huoltajuudesta saatu sopua, joten koira annettiin kolmannelle osapuolelle.
🙂 näinkin voi kuvitella mutta emme voi tietää 🙂
Niinpä, mitäköhän..
nii-i, mitä…
No höh, sanon minäkin, mitä oikein oli? Mystistä.
ja mystiseksi jää 🙂