KRAPU
Mielessäni hän istuu huoneen nurkassa sohvalla kuin jeesus tai jumala.
Katsoo minua syyttävästi, tuimilla silmillään.
Anon mielessäni armoa mutta hänen katseensa on tiukka eikä anna toivoa helpotuksesta.
Aikanaan luotin häneen.
Hän oli ystävä.
Enää ei ole. Hän ei ole mitään.
Tuijotan tyhjillä silmilläni, kylmää tyhjyyttä häntä kohtaan.
Luotin häneen. Kuuntelin ja tuin parhaani mukaani.
Muiden puheita en kuunnellut. Olin sinisilämäinen hölmö.
Ja kuuntelin. Ja kuuntelin.
Aina samaa paskaa jaksoi jauhaa, tuo kateellinen ihminen.
Yritti myrkyttää mutten tajunnut.
Olin muka kauniimpi kuin hän.
Kerran tuo tönäisi kunnolla, ainoan kerran.
Arvet näkyy vieläkin… sisällänikin niin kauan kun elän.
En unohda koskaan.
• • •
Sain idean tähän synkkään tekstiin radiosta erään kuuntelijan kertomasta kokemuksesta kouluajoilta…
13 thoughts on “krapu 7 – loukattu”
Kun tuollainen katala ihminen pääsee lähelle ja siihen vielä luottaakin niin irtipääseminen voi olla työn takana. Tosiaan, syvät arvet jää….
Kuinkahan monta haavoitettua tästäkin maasta läytyy…
Surullisen todentuntuinen. Kokemusta on, mutta onneksi osasin tajuta ja heittää pois elämästäni.
Tarinan idea oli tosi jonka muokkasin mielikuvituksen myötä epätodeksi 🙂
Ihmisiä on moneksi. Ahneus ja kateus syö monet ihmissuhteet, kuten “ystävän” hyväksikäyttökin. Paheksuttavaa huh, huh. Irti pitäisi tuollaisesta päästä, ettei juuri niitä ikuisia traumoja syntyisi.
Juuripa näin mutta kuten sanot, ‘meitä on moneksi’, ei taida pahuudet ihmisten maailmasta loppua…
Myrkyttäjät, energiasyöpöt, ovat syvältä, syvältä.
Aikuisena tuollaiset ihmiset voi jättää, suunnata muualla, mutta lapsena se ei ole helppoa.
Kuulemani tarina oli karu…
Monet aikuiset on aikoinaan kokeneet nurkassa seisottamisen, vyöllä pepulle lyömisen jne.
Nuokin elää muistoissa, forever.
Lapset ovat julmia ja kateus kamala kuolemansynti. Toivottavasti kravun henkilö häätää hänet ikuisesti pois sohvaltaan ja elämästään.
Hus, pois, pois, POIS!
Elämän varrelle sattuu silloin tällöin tuollaisia myrkyttäjiä. Eikä niitä unohda.
Radiosta kuulemani tarina oli kyllä koskettava…Uhri kärsii edelleen, vuosikymmenten jälkeen.