krapu 13 – vihaan sinua

KRAPU

Ei tämä ole mitenkään henkilökohtaista, ei, ei ole!
Runnon vain tämän sukkapuikon korvastasi sisään ja näen kuinka kärsit, vuodat verta ja saan sylkäistä päin pläsiäsi.

Kidutit minua vuosia. Yritin miellyttää, annoin periksi.
Joskus kokeilin myös vastarintaa. Uhkasin erolla, viedä lapset, muuttaa ulkomaille. Kertoa kaiken äidillesi.
Mutta sinä olit fyysiseti vahvempi.

Nyt kuitenkin makaat siinä halvaantuneena vihanneksena
etkä ikinä enää voi koskea minuun.
Oma syysi.
Lähdit sillä autolla kännissä uhoten ja raivoten. Ylimielisesti kiroilit minut alimpaan helvettiin.

Lähdit, elämään vihanneksena.

Vihaan sinua niin paljon.
En koskaan anna anteeksi, enkä sääli kohtaloasi.
En palaa luoksesi enää ikinä.
Vihaan sinua.
Kuolemaani asti.

17 thoughts on “krapu 13 – vihaan sinua”

  1. Kuvaat silmintöntä vihaa niin tehokkaasti, että ihoni alkaa nousta kananlihalle. Viha on tunteista vahvin, mutta myös kuluttavin. Ehkäpä auttaa itseään, kun antaa vihanneksen vain olla.

    Reply
    • …kuin lerpahtunut salaatinlehti.
      Kun luin haasteen sanat tuli puikosta mieleen korva, jäätelö-/sukkapuikon jälkeen…
      Aika jännää kirjoittaa jotain mitä ei oikeassa elmässä haluaisi koskaan kokea! ja mielenkiintoista että mielikuvitus pystyy moiseen 🙂

      Reply

Leave a Comment

Enter Captcha Here : *

Reload Image