KRAPU
Elämän suola on joka päivä jonkun uuden oppiminen tai oivaltaminen. Se tuottaa mielihyvää, tyytyväisyyttä.
Olen katsonut satoja tunteja taiteilijoiden työskentelyä netissä.
On tajunnan räjäyttävää, inspiroivaa, nähdä kuinka tyhjä kangas tai paperi saa pinnalleen taideteoksen.
Tiedän etten pysty samaan vaikka joskus sängyssä maatessani kuvittelen luovani kuin ‘oikeat taiteilijat’.
Täytyisi tietoisesti tehdä treeniä usein ja pitkään. Keskittyä ja oppia perusteet kunnolla. Nythän taiteilen mihin käsi (joskus kädet) vie.
Tyydyn keskinkertaisuuteen koska en ole valmis sitoutumaan yhteen asiaan täysillä.
Tämä on ongelmani.
Osaan kaikenlaista vähän mutten ole mestari missään.
En voisi kuvitella olevani yhden asian mestari.
Olen nopeasti kyllästyvää tyyppiä.
Hengitän syvään.
11 thoughts on “krapu 15 – keskinkertainen minä”
Uuden oppiminen ja oivaltaminen on tosi huippu juttuja. Osaan iloita aina, kun onnistun, mutta osaan myös panna kovastikin pahakseni epäonnistumisista. Mottonani pidän – harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Tosi mestareita ja osaajia arvostan ja ihailenkin.
Minä en omaa minkäänlaista taiteellisuutta ja olen siitä ikäni ollut pahoillani. Toki on myös sellaisat, mitä osaan. Huippu en missään, mutta harjoittelen.
Krapusi sai pohdiskelmaan.
Tuo ‘harjoittelen’ on hyvä. Itse elämähän on harjoittelemista koska kukaan ei ole koskaan ‘täydellisen valmis’.
No, jos me harjoitellaan niin miksi on niin vaikea hyväksyä ettemme ole ‘täydellisiä’. hahahah älyttömän vaikea dilemma!
Itsekin aloitin akryylimaalaamisen pari vuotta sitten. En osaa piirtää tms, mutta luovuus puhki ilmoille värejä sommitellen. Ihailen usein minäkin netissä taiteilijoiden työskentelyä ja koitan ottaa oppia.
En halua kuitenkaan verrata taitojani muihin, teen vain ilosta ja sydämen kyllyydestä.
Ajattelen, että ‘osaa’ kun vain tekee.
Hyvää pääisäisen aikaa!
ja sivellin lentää tekemisen riemusta, jippii!
Keltaista pääsiäisen aikaa!
Rakastan oppimista, mutta aina sitä mitä oppii ei jaksa toteuttaa. Hyvä krapu:)
🙂 huono muisti! hahah
Tutun kuuloista pohdintaa.
Itse en kyllästy nopeasti, mutta olen todella laiska harjoittelemaan.
Toisaalta, kaikessa ei tarvitse olla mestari, keskinkertainen osaaminen riittää tekemään tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Niinpä. Siksi olenkin loppuun asti keskinkertainen 🙂 ja saa luvan riittää jos en muuta tavoittele, simple as that 🙂
Samaa mieltä: oppiminen on elämän suola – tai voihan se sokerikin olla, kun mageemmalta tuntuu… Itseä ei kannata verrata muihin, vaan olla tyytyväinen omaan edistykseensä, mietin minä. Noita eri alojen mestareita voi sitten katsella museoissa tai konserteissa – kunhan ne taas joskus meille sallitaan. Aurinkoista pääsiäistä.
En vertaa. Ihailen osaavia, ala kuin ala. Aikoinaan vertasin mutta tajusin ettei siinä ole mitään järkeä.
Aina on parempia/kauniimpia/rikkaampia…
Sinullekin aurinkoista pääsiäisaikaa!