KRAPU
Sofia sulki kirjan ja silmänsä.
Hän vaipuu puoliuneen, elämään kirjan luomia tunnelmia, maisemia.
Sofia ajaa punaista urheiluautoa pitkin Italian kiemurtelevia teitä. Poikkeaa pienen kylän laidalla olevaan kahvilaan espressolle. Nauttii paikallisten seuraamisesta. Mummo kävelee toriostokset korissa, kaksi tyttöä supattelee ja kikattelee.
Aurinko paistaa, sää on lempeän lämmin muttei kuuma.
Illansuussa Sofia saapuu majapaikkaansa pikkuruiseen taloon jossa on kaikki tarpeellinen. Mahtavinta on valtava uima-allas.
Sofia vaihtaa uikkarin päälle ja sukeltaa veden virkistävään syleilyyn.
Illalla hän istuu pikkutalonsa terassilla kynttilän valossa ristikkoa ratkoen.
Mikä rauha ja autuus. Hiljaisuus. Aah.
‘Äiti! ÄITI! Ä-I-T-I!!!’
‘Auta mua tän matikan tehtävän kanssa!’
12 thoughts on “krapu 16 – matkalla”
Päiväunelmointi on ihanaa, samoin kirjojen tarinoihin uppoaminen. Siinä arki voi kadota aika kauas, mutta aina löytyy joku joka palauttaa maanpinnalle. 😀
Päiväunelmillakin rajansa ;-DD
Rikkaasti unelmoitu.
Niin, mitä siitä tulisi jos päivät pitkät vain unelmoitaisiin 🙂
Aika keljusti päiväunelmointi keskeytyi! 🙂 Punainen urheiluauto ja aurinkoinen Italia olis aika jees. (ilman koronaa tietty)
🙂 mulle riittää tällä hetkellä tämä ihana valoisa Suomen kevät! 🙂 koronasta huolimatta!
Karmaiseva arki iskee odottamatta 😀
Karmeeta, karmeeta kun ei saa olla rauhassa 🙂
Unen maailma osaa rentouttaa. Olen ihmetellyt, miten ovelasti unet syntyvät Ei niihin läheskään aina ole mitään perustetta. Tarinan Sofia saattoi lukea juuri ennen nukahtamistaan jotain sellaista, mikä johdatteli hänet Italiaan jne.
Pakkopalautus keskeutti miellyttävän unen.
Unet, unelmointi on ihanaa kunnes syystä tai toisesta niistä täytyy herätä 🙂
Paluu todellisuuteen 🙂
Jokaisella on joskus paluu todellisuuteen 🙂