krapu 17 – tyhjä pää

KRAPU

Ei tule ajatuksia kirjoitettavaksi asti.
Aloitin toki.
Kirjoitin tasaisesta, rauhallisesta elämästä.
Miten pienikin hässäkkä tuntuu nyt suurelta verrattuna entiseen.
Tai siitä kuinka valtavasti nautin valon lisääntymisestä, tärkein kohokohta keväässä.
Mutta en päässyt tuosta pidemmälle.
Ei mitään hauskaa saati raadollista murhatarinaa pyrkinyt kirjoitettavaksi.
Onkohan aivoni sumentuneet tasaisuuteen juuri nyt?
Miten mahdan kestää kun normaali elämä taas alkaa.

Sitä älytöntä hössöttämistä ja mukakiirettä joka puolelle, että kokisi elävänsä.

Mutta tätähän elämä lopulta on.
Itsensä kestämistä.
Kestää päiviä jolloin tasaisuus ja rauhallisuus täyttää pään niin että se tuntuu tyhjentyneen.
Tiedän, tiedän. Kyllä siellä päässä ajatuksia on. Suojavarusteista, jaetuista yritystuista.
Olkoon siellä, toistaiseksi.

17 thoughts on “krapu 17 – tyhjä pää”

  1. Ei kiireellä ehdi nähdä elämää vaikka niin luullaan. Paikallaan on välillä oltava vaikka tuntuu että pää tyhjenee ja ajatukset tunkkaantuvat. Lepoa kaipaa pääkoppakin siinä kuin koko kroppa. Näin keväällä kroppa on kyllä välillä lujilla. Vaihtelu tekee kaikinpuolin hyvää…..sopivalla vauhdilla 🙂 No, tulipas nyt sekava kommentti….

    Reply
  2. Kyllä raksutteli tyhjää oma päänikin, kun yritin saada jotain tekstiä tämän viikon krapuun. Tarkemmin ajatellen pään nollaus voi olla hyväksi, mutta se ei saisi ainakaan stressata.
    osaan ottaa nyt iisisti. Koronalle me ei voida muuta, kuin sopeutua annettuihin ohjeistuksiin ja rajoituksiin.
    Vaikka kuulun itse riskiryhmään, ei minun arkeani tämä tilanne koettele oikeastaan millään lailla. En liiku kylillä, en kaupassa, yksinäistä tai mieheni kanssa liikun päivittään joko kävellen tai hiihtäen. Ja Skipbo-peli illassa.

    Reply
  3. Niinpä, tätä samaa sumentunutta tasaisuutta! Kun koronatilanteeseen lisää myös puutarhan kevättyöt, tuloksena on zombie. Mutta ei me olla ainoita; karmivaa olisikin jos me iliosina ja toimeliaina robotteina vaan huhkittais. Tsemppiä!

    Reply
    • Mulle sopii eristäytyminen, tykkään olla kotona omissa oloissani. Aina on jotain tekemistä!
      Mutta tällä kertaa teksti ei lähtenyt lentoon mutta siitähän se lopulta sitten syntyi, tyhjästä 🙂

      Reply
  4. Tuttuja tuntoja monelle tänä aikana.
    Vaan onneksi pää on enimmäkseen tyhjä. Sitä voi sitten täyttää kaikella mukavalla,kun sen aika on.

    Paluu “normaaliin” ei onneksi tuo mukanaan hössötystä, ei enää jaksa sellaista tässä iässä 😀

    Reply
  5. Pingback: Arkea | SusuPetal

Leave a Comment

Enter Captcha Here : *

Reload Image