KRAPU
Ei tule ajatuksia kirjoitettavaksi asti.
Aloitin toki.
Kirjoitin tasaisesta, rauhallisesta elämästä.
Miten pienikin hässäkkä tuntuu nyt suurelta verrattuna entiseen.
Tai siitä kuinka valtavasti nautin valon lisääntymisestä, tärkein kohokohta keväässä.
Mutta en päässyt tuosta pidemmälle.
Ei mitään hauskaa saati raadollista murhatarinaa pyrkinyt kirjoitettavaksi.
Onkohan aivoni sumentuneet tasaisuuteen juuri nyt?
Miten mahdan kestää kun normaali elämä taas alkaa.
Sitä älytöntä hössöttämistä ja mukakiirettä joka puolelle, että kokisi elävänsä.
Mutta tätähän elämä lopulta on.
Itsensä kestämistä.
Kestää päiviä jolloin tasaisuus ja rauhallisuus täyttää pään niin että se tuntuu tyhjentyneen.
Tiedän, tiedän. Kyllä siellä päässä ajatuksia on. Suojavarusteista, jaetuista yritystuista.
Olkoon siellä, toistaiseksi.
17 thoughts on “krapu 17 – tyhjä pää”
On ajatuksia päässä, mutta eivät halua ulos. Nyt kuitenkin onnistuit ne potkimaan pellolle – ainakin osan. 😀
Osan. Kun pinnistin ja pinnistin 🙂
Monta krapua on jäänyt mullakin väliin, kun ei vaan tuu sanoja, saatikka lauseita 🙂
Josku ei tule niin ei tule. Ei ole vaarallista 🙂
Olin näkevinäni kirjoituksessasi pohdiskelua elämästä. Ei siellä niin tyhjää voi olla 😉
🙂 olihan siellä ajatuksia mutta tyydyttävään kirjoitusmuotoon asti – siitä syntyi tyhjää täynnä oleva krapu 🙂
Ei kiireellä ehdi nähdä elämää vaikka niin luullaan. Paikallaan on välillä oltava vaikka tuntuu että pää tyhjenee ja ajatukset tunkkaantuvat. Lepoa kaipaa pääkoppakin siinä kuin koko kroppa. Näin keväällä kroppa on kyllä välillä lujilla. Vaihtelu tekee kaikinpuolin hyvää…..sopivalla vauhdilla 🙂 No, tulipas nyt sekava kommentti….
Tällä hetkellä on todella outoa kun on niin valoisaa iltamyöhään asti. Joka kevät ihmettelen samaa 🙂
Kyllä raksutteli tyhjää oma päänikin, kun yritin saada jotain tekstiä tämän viikon krapuun. Tarkemmin ajatellen pään nollaus voi olla hyväksi, mutta se ei saisi ainakaan stressata.
osaan ottaa nyt iisisti. Koronalle me ei voida muuta, kuin sopeutua annettuihin ohjeistuksiin ja rajoituksiin.
Vaikka kuulun itse riskiryhmään, ei minun arkeani tämä tilanne koettele oikeastaan millään lailla. En liiku kylillä, en kaupassa, yksinäistä tai mieheni kanssa liikun päivittään joko kävellen tai hiihtäen. Ja Skipbo-peli illassa.
Minäkin olen kotioloissa viihtyvä, ei tuota ongelmia. Tyhjä pää vaivaa silloin tällöin oli koronaa tai ei 🙂
Niinpä, tätä samaa sumentunutta tasaisuutta! Kun koronatilanteeseen lisää myös puutarhan kevättyöt, tuloksena on zombie. Mutta ei me olla ainoita; karmivaa olisikin jos me iliosina ja toimeliaina robotteina vaan huhkittais. Tsemppiä!
ja elämään kuuluu kaikenlaisia päiviä ja vartalorasituksia 🙂
Kyllä tämä eristäytymisen aika ottaa välillä voimille ja pää tyhjenee. Mutta tulee uusia kevätiä, kesiä.
Mulle sopii eristäytyminen, tykkään olla kotona omissa oloissani. Aina on jotain tekemistä!
Mutta tällä kertaa teksti ei lähtenyt lentoon mutta siitähän se lopulta sitten syntyi, tyhjästä 🙂
Tuttuja tuntoja monelle tänä aikana.
Vaan onneksi pää on enimmäkseen tyhjä. Sitä voi sitten täyttää kaikella mukavalla,kun sen aika on.
Paluu “normaaliin” ei onneksi tuo mukanaan hössötystä, ei enää jaksa sellaista tässä iässä 😀
Oikeasti oli jännää kun kolme päivää mietin, istuin kirjoittamaankin mutta ei lähtenyt lentoon.