KRAPU
Musta paikka.
Melkein hiljaista.
Vain tasainen humina jossain kauempana pään takana.
Jääkaappi? Ilmastointi?
Hän ei tiennyt kuinka kauan aikaa oli kulunut.
Eilen, toissapäivänä vai viime viikolla hän oli ostanut kimpun kukkia,
nauttinut torikahvit ja tehnyt pienen kävelylenkin meren rannalla.
Mitä tapahtui sen jälkeen?
Nainen ei muista.
“Pinnistä!” hän komentaa itseään.
Torin jälkeen…
hän palasi kotiin.
Luki sähköposteja.
Teki fetasalaatin.
Joi lasillisen punkkua.
Ovikello soi.
Hän avasi oven.
Mitä sitten tapahtui.
Hän miettii, pinnistelee.
Komea mies, hotellihuone.
Ei. Se ei ollut hotellihuone.
Kesähuvila. Kellari.
Korvia särkevä, ärsyttävä ääni.
Hahmo lähestyi piikki kädessään.
Hän pisti suoraan suoneen.
“Pelastakaa minut!” nainen huutaa…
15 thoughts on “krapu 37 – Pelastakaa!”
Sinulla on taju rakentaa jännittäviä ja uskottavia lyhyttarinoita. Pidän.
Voi kiitos! Äänikirjojen kuuntelulla taitaa olla syynsä. Niissä alku on määrävä. Pitää tulla halu sukeltaa tarinan maailmaan…
Hui taas! Jatko-osaa odottelen ?. Ehkä seuraava Krapusi?
Saa nähdä mitä sanoja tulee plus minne mielikuvitus vie 🙂
Hui pelottava. Miten saitkaan noin lyhyessä pätkässä ihoni kananlihalle, loistavasti kirjoitettu!
Kiitos. Olen nopea käänteissä tai yritän olla 🙂
Erittäin mukaansa tempaava jännitysromaanin alku, ihan selvästi.
Saas nähdä. Säästän kaikki tekstin. Jospa liimaan ne yhteen joku päivä 🙂
Minä jo ajattelin, että onneksi komea mies oli totta, vaikka hotellihuone ei ollutkaan. Mutta sitten mies olikin vaarallinen – niinhän ne usein ovat, komeat etenkin.
Hieno runo! Näytöltä on hyvä lukea, koska näkee vain yhden uuden säkeen kerrallaan.
hih, yllätykset yllättää 🙂
Täytyykin kokeilla miltä teksti näyttää kännykällä ja padilla. Kirjoitan läppärillä joten ihan hyvä tsekata miltä näyttää muilla laitteilla. Kiva kun oli hyvä lukea!
Psykologisen rikosnovellin alku…onko kaikki vain harhaa, totta, toiveita…?
jaa-a, ei voi tietää…
Oikein kauhukrapu syntyi sulta – hui!
Onneksi vain tarua! 🙂