KRAPU
Kirjoitusvimma iski eilen kuin komentona toimia.
Oksensin tekstiä. Sanoja peräkkäin ilman järkeä tai ajatusta.
Suljin tiedoston puolen tunnin hakkaamisen jälkeen.
Aamujumpan ja parin kahvikupillisen virkistämänä avasin läppärin.
Tuijotin tekstioksennustani. Ei järjen häivää, ei kohtaa mistä aloittaa tai jatkaa.
Kirjoitin uuden tajunnanvirtaoksennuksen,
viisitoista minuuttia.
Illemmalla palasin tekstin ääreen.
Järkytyin.
Näytöllä oli ilmavasti aseteltu teksti,
oikeat rivivälit,
huikeita sanavalintoja.
Tarina oli lennokas vaikkakin lyhyt.
Toimintaa oli sopivasti, draamankaari kunnossa.
Alku ja loppu toimivat.
Räpyttelin silmiäni, nipistin vasenta kämmenselkää.
Kyllä. Siinä teksti oli edelleen.
Katsoin taakseni eteisen kapeaan käytävään.
Tunsin kuin siellä olisi liikkunut joku vaikka olin yksin kotona.
Ketään ei näkynyt.
17 thoughts on “krapu 44 – muusa”
Alitajunta käynyt naputtelemassa. Tekstin lepäämään jättäminen toimii joskus – kunhan ei lepuuta liian kauan. Esimerkiksi viisi vuotta alkaa olla liikaa 😀
hahah, riippuu mitä sillä tekstillä viiden vuoden kuluttua tekee. Julkaisee ja voittaa nobelin tai oscarin 🙂
Tässä oli sopivasti kaikkea. Jos oli oksennus, melkein kadehdin sinua 😀
Oksennuksen seurausta 🙂 eli kyllä jouduin muokkaamaan!
Tajunnanvirta on hyvä harjoitusmuoto. Tulee mitä tulee, siitä voi joskus saada tolkun tarinan aikaseksi, kuten nytkin voidaan todistaa ;-D
Tai ainakin aloittaa kirjoittamisen ja ajattelun liikkeeseen 🙂
Noin vain puolihuolimattomasti oksensit tämän krapujutun. Eikö juuri näin kirjoitusopuksetkin opeta – suolla tekstiä silloin kun on tullakseen. Myöhemmin voi kirjoituksiaan tarkastella, ja saattaa löytää hienoja oivalluksia.
Itse otan työn alle hylättyjä tekstejä välillä uudelleen.
Viime aikoina lukemani kyllä kehottaa oksentamaan esim. joka aamu, säännöllisesti. Eli ei pidä odottaa.
Aika monen krapun olen oksentanut aamulla ja jättänyt lepäämään. Välillä siitä löytyy jotain mistä muokata, joskus taas synnyttää uuden idean ja siivoan oksennuksen totaalisesti pois. 🙂
Kirjoittajan olan takana on aina joku…..yllyttämässä…..estämässä…..vaanimassa. Tee siinä sitten oksennuksesta tolkkua 🙂
🙂 just. Joskus on kyllä sellaista oksennusta että on parempi heittää suoraan roskiin.
Riippuu myös kuinka nopeasti kirjoittaa 🙂
“Huikeita sanavalintoja”! Juuri tuon takia kannattaa ottaa talteen, vaikka kaikki ei miellyttäisikään.
Joskus saa jostain muualta sellaista tekstiä, ettei itse osaisi sitä kirjoittaa. Olen saanut yhden runokirjan, jota vieläkin ihmettelen, mistä se tuli. Tuli vaan ja olen vieläkin yllättynyt ja iloinen, kuka sen antoi.
Kerää kaikki “oksennukset” visusti talteen ja katso sitten joskus myöhemmin, mitä niissä oikeasti kerrotaan. Se on parasta kirjoittamista. Hyvä krapukin syntyi siinä siivellä.
Juu, mulla on yksi kansio mihin kerään raakileita, sanoja, lauseita ym.
Joskus olen löytänyt käsinkirjoittamani jutun vuosien jälkeen ja ihmetellyt olenko oikeasti kirjoittanut sen 🙂
Joskus kirjoittaminen sujuu kuin flow-tilassa. Toisinaan sitten on kuin valkoisen paperin kammo tai joku seinä vastassa. Itse olen aika vähällä korjauksilla näitä lyhyitä tekstejä julkaissut, se jotenkin jäsentyy jo päässä valmiiksi.
Kuin myös. Joskus nämä lyhyet olen heittänyt suoraan roskiin kun ei vaan toimi. Jos tuntuu että on edes ideaa niin muokkaan ja korjaan tarpeen mukaan.
Automaattikirjoitusta 🙂
Jep, tekstiä tulee toisinaan oksennuksen lailla, mutta taso on sitä samaa luokkaa. Harvoin tulee itselle sellainen fiilis, että vau, kun minä kirjoitan hyvin.
Ja kun se vau-fiilis tulee, pitäisi jaksaa hioa, karsia, korjata jne. Kaikkeahan voi hioa loputtomasti, mistä sen sitten tietää, nyt, nyt se on vau!? 🙂