KRAPU
Minulla on tarve ilkkua armottomasti!
Olen pikku, pikku perkele.
Istahdan sinun tai hänen olkapäälle.
Ahdistelen pistävillä mietteillä, joskus myös tuntemuksella, kuin nuppineulalla.
Ilkkuvana myös piereskelen pahan hajuisia tuhnuja.
Haistatko?
Yllätän kaikki vilkkaudellani.
Nyt tässä ja kohta tuolla.
Ehei, et ehdi koskaan saavuttamaan minua.
Sillä kun olet huomaavinasi minut olen jo toisaalla.
Et voi estää ilkkumistani.
Minä olen vapaa toisin kuin sinä tai hän.
Minulla ei ole persoonaa eikä olemusta.
Olen sinulle ja hänelle näkymätön mutta kiusallinen.
Voin ilmestyä milloin vain.
En ilmoita siitä etukäteen.
Lennähdän tuulispäänä minne huvittaa.
Isken myös joskus suden hetkinä.
Muistatko koska viimeksi olin sinun olkapäälläsi?
13 thoughts on “krapu 47 – armoton”
No niin! Nyt se selvisi! Kolme päivää oletkin jo ilkkunut milloin missäkin nurkassa. Armahda jo!
Olet armahdettu! Toivottavasti helpotti! 🙂
Pirullisen hauska krapu.
Vai sinä se olet, joka on piinannut minua aika-ajoin.
hih, ethän kerro kenellekään!
Pirullista se on kun piru istuu olkapäälle.
Minulle se piti seuraa viime viikolla. Olin niin huonotuulinen ilman syytä. Ikävää semmoinen.
Onneksi se oli ja meni, viime viikolla! 🙂
Sitähän se mokoma tekee, istuu olkapäällä ja leijuu ympärillä, kyttää nurkissa. Ja jos ei pidä varaansa…..
Etenkin näinä pimeinä aikoina kannattaa olla valppaana! 🙂
Koskaan ei tiedä mikä tuohon olkapäälle istahtaa…
Eipä! Mielenkiintoista kun elämän kaikki päivät ei ole samanlaisia!
Piru olkaapäillä niin kuin kettupuuhka…jokaisen tuttu asuste!
Tosi pirullista!