Alkaneen vuoden kunniaksi kaksi krapua yhdellä kertaa 🙂
viikon 2/21 KRAPU
TUNNEHÖTTÖÄ
Ninni oli pitkän avioliiton jälkeen eronnut energiapakkaus,
elänyt kolme sinkkunaisen vuotta kunnes hän sukelsi netin deittisivustolle.
Hän ihastui, oikeastaan hullaantui englantilaiseen Jackiin.
He viestivät, Ninnin tunteet syvenivät.
Jack ihaili, lauloi kauniita sanoja ja rakkauttaan.
Tiivis virtuaaliseurustelu johtaisi vihdoin tapaamiseen.
Tai lupaukseen tapaamisesta.
Yhtäkkiä Jack kertoi joutuneensa taloudellisiin ongelmiin ja
tarvitsisi pikaisesti rahaa, jotta pelastuu pinteestä.
Rakastunut Ninni halusi tietysti auttaa, ei epäröinyt toimia. Empaattinen ja rakastunut nainen oli huolissaan.
Tapaaminen olisi vaarassa.
Plim. Rahat siirtyi ulkomaalaiselle tilille.
Plam. Jackista ei kuulunut mitään viikkoon.
Ninni oli hermoraunio – onko rahat mennyt perille.
Pum. Rahat meni.
Ninnille jäi velka ja ikuinen henkinen mustelma.
viikon 3/21 KRAPU
VIIMEINEN KERTA
En uskonut koskaan tästä kenellekään avautuvani mutta tapahtumasta
on nyt kulunut tarpeeksi aikaa, kevennän sydäntäni.
Vuosia sitten eräs nainen lähestyi minua baarissa,
tuli viereiselle jakkaralle istumaan.
Ei hän mitenkään tyrkyttänyt itseään, eikä tehnyt itsestään numeroa.
Nainen oli kaunis. Ei barbimainen, ei pumpattu töröhuuli vaan luonnonkaunis.
Olen heikkona luonnonkauniin naisiin.
Vaelsimme omissa oloissamme kunnes katseemme kohtasivat,
melkein vahingossa tai täysin tarkoituksella, en tiedä.
Hänen silmissään oli jännittävä polte, katse porautui syvälle minuun.
Hämmennyin hetkeksi mutta pian laskettelimme sujuvasti tarinaa puolin ja toisin.
Eikä aikaakaan kun olimme minun makuuhuoneessani,
rakastelimme kuin viimeistä kertaa.
Hänelle se olikin – viimeinen kerta.
Hän kuoli sydänkohtaukseen sängyssäni.
16 thoughts on “tunnehöttöä ja viimeinen kerta”
Raadollista! Rakkaus on sokea. Ja tuo sydänkohtaus todella dramaattinen! Hurjaa!
Sokea, hullaannuttava ja ihmisen sekopäiseksi hormonihyrräksi tekevä 🙂
Tarinasi ovat otteita nykyajan raadollisesta maailmasta. Tapahtumia, joita ei aina osata loppuun asti ajatella. Ihminen on kummallinen ja luottavainen antaessaan huijata itseään.
Me ollaan aika sinisilmäisiä, vieläkin. Ja jos tunne vie niin järki jää 🙂
Voi, voi, miten tuntematon ihminen sai Ninnin rakkauden huumaan. Miten ihmeessä joku ei koskaan tule lukeneeksi näistä huijarimiehistä?
Toisen tarinan loppu on toisaalta hieno, kun saa kuolla rakastellessaan nautinnon huipulla. Tilanne ei varmaan tunnu toisesta osapuolesta lainkaan mukavalta.
Kirjoitit mukavat kraputarinat.
Kiitos!
Meillä naisilla vaikuttaa siltä että tunne, rakastumisen huuman tunne, vie niin lujaa ettei edes hälytyskellojen soidessa ymmärrä lopettaa.
Ninni-parka! Ei voi kun ihmetellä miten tällaisia täysin vedätettäviä yhä vain löytyy. Mutta jälkimmäinen tarina, ah! Sääli vain sitä toista, mutta noin minäkin mieluiten lähtisin täältä, “pikkukuolemasta” oikeaan ;). Sujuvat tarinat sinulla.
Kiitos!
Oli kiva päästä taas kirjoittamisen kimppuun.
Toivottavasti tieto ja osaaminen käsitellä tuollaisia rakkaushuijareita kasvaa.
Kyllähän sinä ihan elossa vielä olet kun voit krapuillakin!
Ensimmäinen tarina kertoo monen rakastuneen naisen tarinan. Heti kun aletaan puhua rahasta, pitäisi hälytyskellojen soida, mutta ei sitä rakkaudenhuumassa kuule.
Toisen tarinan loppu on onnellinen ja surullinen. Toinen saa lähteä onnen hetkenä, mutta toinen jää surullisena kaipaamaan ja suremaan.
Hienot kravut molemmat. Elävästi kerrottu ja mukaansatempaavia.
Kiitos Uuna!
Huuma. Sitä on monenlaista ja sen vaikutuksenalaisena pitäisi olla tarkkana mitä tekee.
On varmaan järkkyä kun tajuaa toisen kuolleen rakastelun päätteeksi. Ei ihan äkkiä poistu mielestä, muistoista.
Voi Ninniä! Ihmetyttää mistä nämä rakkaushuijarit löytävät aina uusia uhreja. Luin jostain, että korona-ajan eristäytyminen on helpottanut huijareiden toimia.
Toisessa tarinassa on onnellinen loppu. Kuolla “saappaat jalassa” on ainakin oma toiveeni.
Eilen tuli toinen osa näistä Ninnien kohtaloista. Tosi havahduttava kaksiosainen dokkari.
Saappaat tai paljain jaloin käy minullekin! 🙂
Voihan Ninni, niin tyypillinen tarina ja silti noita naisia aina löytyy.
Toinen tarina olikin dramaattinen, mutta jos saisi valita niin mielummin kuolisin noin kuin pitkän sairauden riuduttamana.
Tunteet vie turmioon, valitettavasti.
Samoin. Sydäri ennemmin kuin vihanneksena kuihtuminen.
Tervetuloa takaisin linjoille!
Joo, välillä ihmettelee näitä Ninnejä, joista saa lukea lehdistä. Itse on niin kamalan epäluuloinen, eikä luota kehenkään, eikä ainakaan rakastu. Sääliksi käy Ninnejä.
Kamala kohtalo, sydänkohtaus! Onneksi edeltävät tapahtumat olivat ihanat.
Kiitos! Hyvä kun tulee painetta aivonystyröille kirjoittamisen suhteen. Tuo Ninni-juttu lähti tv-ohjelmasta, taisi olla viikko sitten. Mieletöntä rakastumisen tunnetta ja lopussa velkavankeus. Todella karua.