käläkälä

KÄLÄKÄLÄ

Nainen kälättää ja kälättää.
Mies yrittää päästä väliin sanomaan oman ajatuksensa, mielipiteensä.
Ei ehdi lausetta loppuun kun nainen kälättää päälle.

Näin punaista, mietin pitäisikö murhata tuo nainen,
jotta mies pääsisi hänestä lopullisesti eroon
kun ei muuten ymmärtänyt luovuttaa.

Tiedättekö ihmistyypin, joka kälättää koko ajan?
Ei kuuntele mitä toinen sanoo,
on kiinnostunut vain itsestään,
omasta suloäänestään.

Näin tuon parin ravintolassa aikaa sitten.
Nainen, miestä vanhempi, blondi,
botoxtöröhuulinen ja megaisotissinen.
Hän suki jatkuvasti hiuksiaan
eikä tissivako jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Kundi oli siisti, rento ja käyttäytyi asiallisesti.
Eikä hikeentynyt vaikka töröhuuli häntä hermostutti.

Olisiko pitänyt mennä puolustamaan sitä kundia,
koska töröhuuli käyttäytyi törkeästi?

18 thoughts on “käläkälä”

  1. Veikkaan, että mies oli tämän kälättäjätöröhuulen kanssa taloudellisista syistä 🙂 Kälätystä maailmaan mahtuu, joskaan en itse jaksaisi kuunnella!

    Reply
  2. Aikoinaan koulukaverini oli tuollainen kälättäjä. Opettajakin hermostui häneen usein, kun ei saanut edes sanaa väliin. Murhanhimoakin saattavat ihmisissä saada aikaiseksi tuollaiset puheripuli-ihmiset, mutta onneksi ajatus ei ole teko 🙂 .

    Reply
      • Itselle käy myös joskus noin, koska minäkin haluan katsoa kommentit ensin ja hyväksyä ne vasta sitten. Vähän aikaa sitten tuli ihan asian vierestä joku selkeästi rahanhakukommentti, jonka poistin tietenkin heti!

  3. Ärsyttävää on, kun ei tahdo saada suunvuoroa. Suulaan saa hiljaiseksi sivaltamalla napakalla sananmiekallakin. Tosin välit katkeaa ehkä, mutta välttyy ainakin linnatuomiolta, kun ei tule murhaa.

    Reply
  4. Jokainen meistä tuntee jonkun kälättäjän.
    Luulenpa, että kälättäjä ei noteeraisi väliinmenijää sen kummemmin kuin seuralaistaankaan.
    Kälättäjät eivät eds tajua, mitä menettävät, kun keskittyvät vain omaan tuttuun itseensä

    Reply
  5. Tuossa tilanteessa tekee kyllä mieli mennä sanomaan jotain, vaan eihän se käy.

    Minulla oli yksi tuttava, joka soitteli aina silloin tällöin ja kertoi pitkästi omat kuulumisensa. Sen jälkeen totesi, että nyt on jo kiire, pitää mennä, kaikkihan tulikin jo sanottua. Just. Koskaan häntä ei kiinnostanut minun kuulumiseni. Sitten lopetinkin vastaamasta puheluihin.

    Reply

Leave a Comment