LÄSSYNLÄSSYN LUPAUKSIA
– Huomenta, mites täällä tänään voidaan? kuului ääni jostain kaukaa.
Taas se naamarinainen tulee, miettii x tai y märissä vaipoissaan.
– Suihkupäivä, eikö olekin mukavaa? ääni leperteli.
En tajua miksi minulle ei voida puhua kuin normaalille ihmiselle.
Nyt kun olen vanha minua kohdellaan kuin idioottia vaikka järkeni toimii.
Tiesin tämän olevan edessä jo vuosia sitten.
Terveydenhoito.
Ei vanhustenhoito.
Ei meitä hoideta saati hoivata. Lääkitään.
Olen yksilö mutta sitä ei kunnioiteta.
En pidä vanhoista höpöhöpölaulelmista, joita meille hoilataan.
Kiukuttaa kun kukaan ei toteuta minun musiikkitoiveitani.
Hoitotahto, testamentti – mitä hyötyä.
Lapset yrittävät ohjailla, varastaa minkä voivat.
Yksilöllistä tahtoani ei kukaan oikeasti noudata.
♥ ♥ ♥
Tämä krapu osui oivalliseen päivään.
Sain juuri kuunneltua loppuun
Timo Airaksisen ‘Hyvinvointivaltion hylkäämät’ kirjan.
Suosittelen sen lukemista kaikille.
Tämä on henkilökohtainen suositukseni, ei maksettu mainos 🙂
18 thoughts on “lässynlässyn lupauksia”
Tiedä häntä mikä itseä odottaa. Meidän perheen vanhuksista vain yksi joutui elämään sairaalassa pitkään, muut pääsivät onnellisesti pois nopeasti ja välttivät vastaavanlaisen huonon kohtelun.
Pitkittynyt sairaalaelämä vanhana, varsinkin sairaana on kaikille raskasta, uuvuttavaa.
Nopea ja kivuton kuolema olisi minulle kuin loton päävoitto.
Ehkä aina itselle onnekkain loppu, jos/kun saa kuolla saappaat jalassa. ehkä rakkaimmat ja läheisemmät ovat asiasta toista mieltä. Ei voi tietää.
Ollessani äidin luona osastolla, en kokenut hänen saavan huono kohtelua.
Ei ole mitenkään hyväksyttävää kohdella ihmistä ala-arvoisesti, jos hän on vuoteenoma, märissään, kakoissaan, ehkä tajuton. Tulee muistaa, että ehkä on itse joskus vastaavssa tilanteessa, mitä toivoisi hoitavalta henkilökunnalta.
Yksi ongelma on se kun eri laitoksissa hoito, hoiva on erilaista. Mutta miksi?
Onko kyse johtamisesta, rahasta, ihmisistä vai mistä?
Tiedän erään joka valmistui aikoinaan lähihoitajaksi, halusi sairaalaan vanhuksia hoitamaan, viihtui siellä vain muutaman kuukauden koska ei kestänyt sitä miten vanhuksia kohdeltiin. Samainen henkilö kertoi miten avutonta porukkaa oli opiskelijoissa. Eivät olleet motivoituneita ja tietotaito oli hävettävän huonoa.
Toivottavasti tänään tilanne on parempi.
No, laitetaam tähän vielä kun on tyhjänä. Meidän äiti 98v. ja aika omapäinen.
Ikä ja kunto, siinä vasta yhdistelmä. Voi olla kaksi samanikäistä ihmistä, jotka ovat täysin erilaisia, niin terveydeltään kuin henkisesti, asenteeltaan elämään.
Ei vanhalle tarvitse leperrellä. Heidän kanssaan voi keskustella aivan tasapäisesti. Lasten käytös ajattelematonta.
Samaa mieltä.
Tuo tarinan loppu oli karmaiseva, suorastaan. Omat lapsetkin kohtelivat häntä huonosti. Se on kaikkein surullisinta, jos näin käy. Kai sitä kestäisi hoitajien taholta lähes mitä vain, jos omat jälkeläiset edes kohtelisivat ihmisenä? Ehkä vielä traagisempaa kuin jos olisi täysin yksin?
Meitä ihmisiä on moneksi. Murhaajia, raiskaajia ja vanhempiaan kaltoin kohtelevia, omaisuutta huijaavia lapsia.
En kyllä heikkona vanhana, varsinkin jos vain makaa märissä vaipoissa, kestäisi mitä vaan kohtelua hoitajilta.
Joku voi olla yksin onnellisempi kuin vaikkapa pelätä joka hetki tuleeko lapsi pahoinpitelemään henkisesti tai fyysisesti.
Kiitos kirjavinkistä! Laitan listalleni, vaikka aavistan kirjan olevan rankkaa luettavaa.
Tämä Krapu sai taas kerran toivomaan, että toimintakyky säilyisi, ettei tarvitsisi jäädä kenenkään armoille.
Kirja on osin asiaa, ei välttämättä rankkaa luettavaa. Tositarinoita siinä kyllä kerrotaan.
Armo. Siitä on kirjan loppupuolella hyvä osuus.
Ajankohtainen , mutta ei kaikki suostu alistettavaksi.
Ei tietenkään. Valitettavasti heikoimmat yleensä joutuvat tyytymään siihen mitä saavat.
Rahalla saa hoitoa ja hoivaa mutta se onkin jo ihan eri stoori.
Se on kumma, että kun ikää tulee tarpeeksi, hoitaja tms alkaa puhua “miten me voimme tänään”. Tätini eli 90-vuotiaaki ja vastasi aina tuohon, että teistä en tiedä, mutta minä voin hyvin.
Kiitos suosituksesta, laitetaan kirjaston varukseen.
Voi, miten hyvä vastaus!
Timo Airaksinen on fiksu ja hauska ihminen, akateemisista tyypeistä poikkeustapaus 🙂
Kylmäävää, luoja tai joku varjelkoon tuosta kohtalosta.
Läheltä olen seurannut tätini viimeisiä vuosia, ihan tyytyväinen olen hänen hoitoonsa vanhainkodissa, mutta aika…se on niin pitkä, kun odottaa pääsevänsä pois.
Totaalisen yksin, heikossa kunnossa olevan vanhuksen tilanne on luultavasti kaikista pahin. Paitsi jos on päässyt hyvään hoivapaikkaan.
‘Odottaa pääsevänsä pois’ – aika karua. Siis jos ajattelee kylmänrauhallisesti.
Itselläni on Sveitsin paprut jo, muttei vielä täytetty.