KRAPU
Tämä on yhtä kidutusta.
Hän istuu tuossa, iloisena, silmät loistaen, pirteänä.
Ärsyttävä ihminen. Miksi hän on aina pirteä?
Luuleeko hän olevansa jotenkin parempi. Hymyilee aina kun joku legomainos.
Ärsyttää.
Onkohan se kotonaankin aina tollanen? Ärsyttääköhän sen miestä ikinä?
Entä lapset, saako ne koskaan raivaria kun äitinsä on tuollainen?
En muista sen koskaan olleen myrtsinaama tai edes hieman apea.
Alma nousee. Hän hakee ulkona jäähtymässä olevan vissypullon ja
palatessaan huomaa itsensä käytävän peilistä.
Voi kiesus, hän melkein pelästyy. Peilistä katsoo hapannaama.
Alma palaa pikaisesti kahvittelupöydän ääreen.
– Tuo pusero sopii kyllä hyvin sulle, Alma hymyilee leveästi Liisalle.
– Ai, kiitos, Liisa vastaa hämillään.
18 thoughts on “krapu 15 – itsensä kiduttaja”
“Itsensä kiduttaja” oli niin vetävä nimi, että päädyin lukemaan. Hyvä setti ja samaistuttava. Kerrotaankohan tässä häpeästä? Mitähän Liisa piilottelee? Kenties ei mitään.
Ei voi tietää. Jokainen lukija päättää mistä on kyse, sori etten voi auttaa! 🙂
Kyllä minuakin ärsyttää kun olen itse alamaissa ja joku on ylipirteä ja ylipositiivinen. Joskus olen pistänyt kotona pikkuriidan pystyyn, että mieskin tulee huonolle tuulelle 🙂 Typerää ja lapsellista, myönnän, mutta on hyvä tuulettaa tunteita, jos ei aivan kaikkea kaada toisen niskaan.
Hm…on hyvä riehua ja ääneen kertoa kun on alamaissa. Ei jää muille epäselväksi miksi riehuu 🙂
Mykkyys on myrkkyä. Jos ei kerro muut voi luulla kaikenlaista…
Mielenkiintoinen Krapu! Miksi se onkin niin ärsyttävää, jos joku on aina iloinen ja hyväntuulinen? Heti ajatellaan, että sellainen ihminen teeskentelee. Ehkä sen hyvän olon aitouden näkee kuitenkin siitä ihmisestä? Esim. meneekö hymy silmiin asti?
Silmät – sielun peili. Hyvää pohdintaa. Milloin se hymy sitten hyytyy aina hymyilevällä? Vai näkeekö sitä kukaan ulkopuolinen? En tiedä kun en tunne ketään hymytyyppiä.
Pakko vielä vastata, etten tunne minäkään. Menis varmaan hermot 😀 !
ja jos menis hermot kenelläkään ei olis kivaa 🙂
Eihän kukaan sentään ihan aina ole suu hymyssä, mutta meitä on moneksi. Hyväntuuliset ihmiset ovat kyllä mukavampia, mitä valittajat ja pahantuuliset.
Hymy on hyvästä, mikäli se ei ole teennäinen.
Aito ihminen on varmaan paras niin hymyssä kuin pahantuulisena – ei teeskennellä.
Se miten muut kantava omia tunteitaan toisten olotiloista johtuen onkin sitten paljon isompi kysymys 🙂
Taitaa usein olla niin, että jos joku on aina hymyilevä ja hyvällä tuulella, se ärsyttää muita. Varsinkin jos itsellä on ihan toisenlainen olotila.
Hiivatin peilit…
Jos on itse pahalla päällä yritän olla pois ihmisten ilmoilta. Onneksi olen harvoin pitkään pahalla päällä, ne on sellaisia pyrskeitä 🙂
Meilläkin tälläista liikkeellä,se hymynaama on vain miespuolinen.
Olisi kiva päästä hymyihmisen pään sisään. Onko siellä elämä yhtä hymyä 🙂
Jotain mätäähän täytyy aina hymyilevässä ihmisessä täytyy olla, uskoo moni.
Alman onnistui yllättää Liisa oikein kunnolla 😀
Totta. Oikein mietin, tuttavapiirissäni ei ole ketään Liisan tyyppistä. Iloisia kyllä mutta ei koko ajan hymyilijöitä 🙂
Hahhah, Liisa yllättyi Alman äkillisestä positiivisuudesta 😀
Mikäköhän siinä on, että positiivisuutta karsastetaan. Hapannaamaus on sallittua, hymyileminen aina niin epäilyttävää.
Jatketaan hymyilemistä!
Peilillä voi joskus olla ihmeellinen vaikutus 🙂
Me hymyillään! jes! 🙂