KRAPU 17 – AHMIJA
– Onnittelut! Taas olet saanut yhden ison urakan taputeltua,
tuttuni huiteli käytävän toiselta puolelta.
– Kiitos!
Sinuhe Egyptiläinen veikin paljon enemmän aikaa kuin ensin ajattelin.
Mutta olihan se mahtava lukukokemus.
En vaan tajua miten Waltari osasi sellaisen tarinan punoa kokoon,
aivan mahtava.
Seuraavaksi tartun useampaan ohueen teokseen.
Niitä voikin sitten ahmia monta päivässä.
Viime kuussa meni koko Ilkka Remeksen tuotanto ja
pari Kaari Utrionkin kirjaa mutta ne ei oikein olleet minun makuuni.
Niskakankaan Roihu maistui aamiaiseksi vaikka vähän pelottikin!
– Kyllä sinun on nyt poistuttava, täti painostaa.
– En minä poistu täältä ikinä!
Minä olen osa tätä kaikkea.
Olen kirjaston ainoa toukka,
lukutoukka!
14 thoughts on “krapu 17 – ahmija”
Hehheh, kirjaston ainoa lukutoukka! Mainio krapu.
Kiitos! Parempi lukutoukka kuin sokeritoukka! 🙂
Lukutoukkana käyn aina välillä lenkillä.7
Lukutoukkakin tarvitsee liikuntaa 🙂
Nostan hattua! Tässä lukutoukka kuulostaa positiiviselta sanalta 😀
Äitini nimitteli minua siksi suutuspäissään. Lukeminen oli laiskottelua.
Sinuhen ahmin nuorena ja siihen on ollut pakko palata vielä vanhempanakin.
Vai laiskottelua…no, kyllähän se vie aikaa ja jos vaan makoilee, sehän on sivistävää laiskottelua! 🙂
Taas kuulin, että tuo Sinuhe on hyvä! Minulla se on yhä lukematta. Mutta ihana tuo lukutoukka. Täällä olis yks lisää :D.
Sinuhe vaatii rauhaa ja keskittymiskykyä lukutoukka kuiskasi juuri korvaani 🙂
Kirjaston täti on varmaan hetken äimänkäkenä lukutoukan löydettyään.
Ja meistä kukaanhan ei tiedä miltä tuo toukka näyttää! Iso, pieni, karvainen…
Ehdottomasti suojeltava eläin – lukutoukka.
Niin on. Toukka joka lukee…aika harvassa tänä päivänä 🙂
No todellakin, varsinainen lukutoukka 🙂 Olen kyllä samaa mieltä kirjaston tädin kanssa, että pieni ulkoilua ruohikossa olisi paikallaan. Ehkä pidempikin ulkoilu…
Toukalle tekisi tosiaan hyvää raitis ilma myös! Vaikkapa leskenlehtien tutkiskelu 🙂