KRAPU 18 – kesästä kevääseen
– En voi elää ilman sinua, hän sanoi.
Irvistin.
Ei hän sitä tarkoittanut, sanoi vaan.
Tapasimme kesäkuussa.
Kuljimme käsi kädessä Kaivopuiston rannassa.
Mökillä uimme, saunoimme, grillasimme.
Pyöräilimme, pelasimme sulkapalloa.
Syksyllä sukelsimme syvyyksiin.
Yhtä pimeään kuin marraskuu aina on.
Ensin hän, sitten minä.
Raavin päänahkani rikki, inhosta itseen, maailmaan.
Hän repi säärensä vereslihalle öisin.
Keväällä heräsimme pimeyden syvyyksistä uuteen valoon.
Emme tunteneet enää toisiamme.
Erosimme ilman draamaa.
Tiesimme ettei meitä oltu tarkoitettu yhteen.
Hän roikkui rippeissä silti.
Hän lähetti tuhat viestiä,
itki ja huusi ikkunani alla, kerrottiin.
En ollut enää siellä.
Muutin tänne hänen tietämättään.
Tänään hän elää ja voi hyvin, kuulin.
16 thoughts on “krapu 18 – kesästä kevääseen”
Voi tuota rajua rakkautta! Kesähessu tuli ensin mieleen, mutta taisi yltää tämä rakkaus vähän pidemmälle. Hyvä että hän voi hyvin nyt.
Rakkaus, tuo suuri onnea ja surua tuottava ilmiö 🙂
“Syksyllä sukelsimme syvyyksiin.
Yhtä pimeään kuin marraskuu aina on.” Hienosti sanottu.
Oi, kiitos, huomasit, yritin kirjoittaa vähän runotyyppisesti.
Krapusanat istuvat tarinaan napakasti.
Kertomuksen ihmissuhde löysä. Kuitenkin toisen on vaikea luopua siitä.
Napakkuutta ja löysyyttä samassa paketissa 🙂
Parisuhteissa usein luullaan, että tiedetään, vaikka jossakin syvällä tiedetään, että vain luullaan…
Ja kuvittelemme osaavamme lukea toisen ihmisen ajatuksia. 🙂
Melkoinen kesäsuhde. Siitäkin selvisivät, lopulta.
Yleensä lopulta selvitään vaikkei alkutuskissa siltä tuntuisikaan.
Hienosti asettelit sata sanaasi. Kiva kuulla, että myös hän voi lopulta hyvin.
Kiitos! Yhteisestä päätöksestä onneksi molemmat ilmeisesti lopulta selvisivät.
Dramaattinen suhdekuvio. Marraskuussa on psyyke ja parisuhde kovilla, pimeyden ja mielen mustuuden kanssa on tekemistä.
Minullakin on kokemusta marraskuun tunnelmista, en kaipaa yhtään, koskaan! 🙂
Aika allergiaa aiheuttava suhde! Ero oli parasta.
Näin on, me tiedetään! 🙂