KRAPU 20 – hyvästi
Hän sulloi vaatteet ryteikköön ison kiven alle.
Oli toukokuun viimeinen viikonloppu. Henna oli valmis ja valmistautunut.
Kolme vuotta yksin, ulkopuolisena riitti.
Hän oli yrittänyt kaikkensa mutta mikään ei auttanut.
Aikanaan isä hakkasi, äiti huoritteli ja elämä oli muutenkin hankalaa.
Henna oli eristäytynyt vuokraamalleen mökille Kainuun perukoille.
Hän vietti omavaraista elämää kalastaen, marjastamalla. Taidoilla, jotka mummu hänelle opetti.
Elämä sujui vaikkei ollut helppoa.
Eilen postissa tuli päätös.
Takaaminen oli järkälemäisen suuri virhe.
Velkataakka olisi liian suuri yksille harteille.
Hän musertui.
Henna seisoi järven rannalla auringon lämmössä, alasti.
Vain ase kädessä.
Anteeksi.
En jaksa enää.
Hyvästi kaikki hyväksikäyttäjät.
Fuck you!
16 thoughts on “krapu 20 – hyvästi”
Voi kilttiä ja auttavaista Henna-parkaa. Minullekin tuli mieleen 90-luku, koko sen kaameus ja kuseen joutuneet takaajat.
Huuma aiheuttaa usein jälkipyykkiä…
Takaajat joutuivat 90-luvulla hankalaan tilanteeseen, sitten kävi monelle liian hankalaksi elää.
Näin on.
Olipa karmea loppu.
Toisaalta. Hän pääsi rauhaan mutta kovalla hinnalla…
Kovin murheellinen tarina. Ihan kamalaa, että takaajan on riistettävä oma elämänsä, ettei muulla keinoin tilanne voi selvitä.
Tämä oli tarina mutta median kautta tutuksi tullut fakta.
Surullinen tarina. Takaajien kohtalo on kamala, varsinkin niissä tilanteissa, joissa velallinen pääsee velkajärjestelyyn, mutta takaajat eivät.
Takaajilla ei ole turvaa…
Velkojallekaan tuo ratkaisu tuskin oli mieleen. Takausvelkojen kohtuullistamista tarvitaan, olisi tarvittu 90-luvun laman aikaankin.
Juuri näin!
Voi, nämä annetut kolme sanaa näköjään tuottavat aika surullisia tarinoita! Luin äsken kaikki. Eräs ytäväni meni myös takaamaan väärän ihmisen velat ja maksoi sitten niitä pois itsensä kipeäksi.
Valitettavasti ‘väärät ihmiset’ aiheuttaa kaikenlaista tuskaa…
Voi Henna-parkaa.
Aikanaan, iloisella 80-luvulla, kun velkaa tyrkytettiin tolkuttomia summia pankkien taholta, muutama tuttu otti lainaa, toiset menivät takaamaan ja sitten tulikin 90-luvun lama. Takaajilla kusiset paikat, suorastaan.
Lähipiirissä tuttu, joka takasi, maksoi ja on siitä ikuisesti katkera.