KRAPU 36 – blanco
– Poistu! Häviä! En kaipaa enkä tarvitse sinua juuri nyt!
Jenna on istunut tuossa jo kaksi päivää.
Tuijottanut läppärin melkein kimaltavan valkoista näyttöä.
Se odottaa sanoja.
Eilen joitakin sanoja ilmestyikin.
Hän kuitenkin deletoi ne heti lukemisen jälkeen.
Ne eivät maistuneet toiminnalta. Tai tunnelma oli ankea.
Tänään hän on vasta äsken avannut läppärin.
Jenna on puuhastellut kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi.
Hoitanut koneellisen pyykkiä kuivumaan. Iltaruokakin on puolivalmis.
Nyt hän on saanut itsensä näytön eteen. Näyttää melkein epätoivoiselta.
Onko mielikuvitus pois pyyhitty?
Onko tarinakaivo tyhjentynyt?
Jenna käy vessassa.
Hän istuu takaisin läppärin eteen.
Hän kirjoittaa raivoisasti:
ALAKULO, HYVÄSTI!
12 thoughts on “krapu 36 – blanco”
Tilanne on kuin tenttiin lukevalla. Kaikki muu on luontevampaa tekemistä sillä hetkellä.
Kyllä se inspis vielä palaa 😀
Tai jonkun muun pakkopullan kanssa. Kummasti löytyy vaikkapa kotihommista todella inspiroivaa puuhaa! 🙂
Tunnistan tuon tyhjän näytön kauhun ja aivojen jumin. Kumma, että silti pitää yrittää saada jotakin “paperille” vaikka väkisin :D!! Nyt mulla oli onneksi luonnos tähän 36. haasteeseen valmis, annetut sanat vain vaihdoin aikaisempien tilalle.
Fiksu idea! Olen joskus ollut yhtä fiksu 🙂 Tällä kertaa meni Jennan vanavedessä vähän tahmassa…
Röllipeikkokin pohdiskeli aikoinaan alakuloa ja yläkuloa 😀
Vai sellaisia Röllipeikko tuumasi. Yläkulo, mitenköhän tuo pitäisi tulkita? 🙂
Jotenkin niin tuttua toimitaa kun pitäisi jotain sanoja paperille taikoa. Pyykit on kuivumassa ja ruohokin leikattu, potkittu kävyt polulta…..mitä vielä. Ehkä se sitten pulpahtaa, joskus.
hahah 🙂 tuttua on minullekin! Kyllä ne sanat pulpahtaa kun on aika 🙂
Kirjoittajan blokki, mielen blokki. Toivottavasti Jennan luovuus palaa.
Blokki on tylsä mutta joskus vaan iskee. Kaipa Jenna tuosta selviää 🙂
Ennen tyhjän näytön kammo oli kamalaa. Sitä oli todellakin valmis puuhastelemaan kaikkea mahdollista, ettei joutuisi koneen äärelle.
Nykyään, jos ei inspis iske, niin se ei aiheuta tuskaa. Sitten on vaan kirjoittamatta. Se kirjoittamisen palo ja pakko ovat kadonneet, eivät ole vaativina ihon alla kaiken aikaa. Onneksi.
On kamala. Mulla ollut viikon verran samanlainen tilanne kuin Jennalla.
No, on ennenkin tullut jumi ja ohi on mennyt. Ehkä tälläkin kertaa 🙂