KRAPU 42 – tuntematon
Hän veti kourallisen sinisiä pillereitä ja
katsoi peiliin tutkivasti.
– Hyvästi. Fuck you luuseri. Sua ei kukaan jaksa, tajuutko.
Hän veti vielä kourallisen valkoisia pillereitä.
Katsoi taas peiliin. Hymyili.
– Kukaan ei tiedä. Ei saa koskaan tietää. He eivät kysyneet.
Hän puki päälleen vaaleanpunaisen morsiuspuvun. Hänelle tehdyn.
Hän avasi kylmän shamppanjapullon, kaatoi kuplivaa kristallilasiin ja
kippisti itselleen peilin kanssa.
– Pian helpottaa.
Hän otti laatikosta sakset ja
leikkasi kapeita vaaleanpunaisia suikaleita.
Hän kaatoi lisää kuplivaa ja joi. Ahnaasti.
Sakset leikkasivat yhä isompia palasia. Saksi sinne tänne.
Hän nousi.
Tuhisi.
Katsoi itseään peilistä.
Hän ei tuntenut itseään.
– Kuka vittu sä oot? hän huutaa.
12 thoughts on “krapu 42- tuntematon”
Voi kurjuus. Ehkä tulee joku toinen, jos kysymys on suhteen päättymisestä.
Ehkä. Emme saa koskaan tietää mitä tapahtui…
Särkynyttä unelmaa symboloiva leikelty puku paljastaa muille mihin elämä lopullisesti tökkäsi. Yksi tapaus lisää teemaan “murheellisten laulujen maa” .
Toivottavasti ei ollut lopullinen tilanne. Ehkä hän keräsi itsensä kasaan ja jatkoi elämää yksin kunnes…tai sitten ei 🙂
Jotain löytyy taustalta, ehkä, ja siitä syystä nuo toimet. Loppu on pelkkä loppu, kaikki häviää, eikä mitään selviä. Uteliaisuus pitää pinnalla…
Loppu. Tulee kaikelle ja kaikille aikanaan…
Tuohon kysymykseen tuskin saa vastausta ennen loppua 🙁
Ja lopusta emme kukaan saa koskaan tietää…
Onpa hurja krapu. Kaikkea se rakkaudessa pettyminen teetää. Ei silti kantsis, ei se ainoa mies ollut.
Ehkä taustalla oli myös jotain muuta kuin mies…
Vaaleanpunainen hulluus?
Voi olla!