Moi kaikille!
Huomaan bloggaamisen muuttuneen.
Varsinkin viime vuosina. Osallistujat vähenee, moni haaste hyytyy,
ja lopulta koko idea kuopataan.
Onko siirrytty toisiin alustoihin?
Onko niissä yleisö/kommentointi erilaista?
Vai onko tämä vaan tylsää kun ei näytä/esitä mitään rajua
eikä avaa yksityiselämää? Eikä paljasta pintaa! apua!
Myös perinteinen ‘kommentoi jos sinä saat kommentin’, siis vuorovaikutus,
on muuttunut. Itsekään en aina muista käydä joka blogissa mutta
voihan minua muistuttaa –
tulla ensin minulle heittämään kommentin, kyllä minä sitten muistan. 🙂
En ehkä aina samana päivänä mutta lähipäivinä kuitenkin.
Tässä yksi haaste, jonka osallistujat nukkuvat varmaan vielä talviunta!
Teemakuun haaste tammikuu 2022
sama malli/kohde
eri
tekniikka/tyyli
mallikuva
Tässä viimeinen kuva 6/6
muste ja vesiväri
Kaikki kuusi yhdessä
Lämmittelykuvien tekeminen jatkuu
#sketchtime 72
Joulutauolla tein varastoon kuvia.
Innostuin puista. Tein niitä reilut kymmenen.
Tässä puu nro 1.
Bloggaajat.
Kertokaa kokemuksistanne.
Onko tämä näivettyvä alusta postata?
Onko teillä kokemuksia instasta tai muista alustoista?
Jos, onko meno aktiivisempaa? Onko vuorovaikutus vilkkaampaa?
Onko jotain negatiivista mitä tällä perinteisellä alustalla ei ole (ainakaan liikaa)?
Oletko sinä edelleen innostunut bloggaaja? Miksi?
38 thoughts on “4/2022”
Caran linkistä tulin… itsellä ollu joku blogi jo aika kauan, en edes muista kuinka monta vuotta. Lapset oli sillon päiväkoti-iässä, nyt ne on aikuisia. Niistähän sen ajankulun huomaa 🙂
Mulla on hyvin suppea “lukupiiri” ja olen huomannut, että sellanen kollektiivinen väsymys on jyllännyt viime aikoina. Moni kokee bloggaamisen velvollisuutena, ja silloin kun siitä tulee (itsetehty) pakko, niin kirjoittamisesta tulee selvästi väkinäisempää. Saa olla väsynyt, jos haluaa!
Mulla on kans hyvin pienet ympyrät ja muut kuviot, samat asiat toistuu ja mielikuvitus on kuivettunut. Koen, että ei ketään kiinnosta. Tykkään vastata kommentteihin ja tykkään, jos minun kommentteihinkin vastataan 🙂
Kiva kun tulit! Mukavaa saada uusia blogikavereita!
Samaa mieltä, että saa olla väsynyt ja saa pitää myös taukoja! Tauon jälkeen on taas energiaa ja intoa. Ainakin minulla vaikka alku voi olla nihkeää 🙂
Tulen käymään. Kerron onko mielikuvituksesi kuivettunut! 🙂
Well, I don’t speak Finnish lol. But I translated some of the text. In any case, lovely plants! I really like the group of 6 especially. 🙂
Thanks! I visited your blog…
Noniin. Mies venksalaili ja sääti tätä läppäriä ja wif-asetuksia. Toivottavasti nyt pysyn pinnalla ja pääsen vastaamaan viesteihinne! 🙂
Olen edelleen vain blogissa ja jos muistam niin vien kirjoitukseni myös facebook-sivulleni, jossa olen erittäin laiskasti mukana. Avasin tilin turhaan, koska olen muutoinkin ystävieni kanssa yhteyksissä, eikä mikään seuraajien keräily tulisi mieleenikään. Mieluummin vähemmän ja syvemmin. Kommentteihin vastaan aina, tottakai, ja oletan, että omiinikin vastataan. Ilman kommentteja bloggaamisessa ei ole mielestäni mitään mieltä.
Vastavuoroisuus on kohteliasta, mutta käyn keskustelemassa myös blogissa, jonka pitäjä ei juurikaan käy minulla tai missään muuallakaan. Hän on rajannut näin ja se on ok. Meillä kaikilla on rajattu aikamme. Myös itselläni on hyviä keskusteluja sellaisten kommentoijien kanssa, joiden blogi ei itseäni niin kiinnosta tai jotka kommentoivat anonyymeina.
Hedelmällisiä keskusteluja voi käydä myös jossain kolmannen osapuolen blogissa ilman että kommentoijat tapaisivat toisiaan muissa blogeissa tai muilla somealustoilla.
Sanaa ‘kohtelias’ ei ole bloggaamisessa aikoihin käytetty.
Kun aloitin kohteliaisuus oli ‘pakko’, se kuului etikettiin. Kun ajat muuttuu ja uusia bloggaajia ilmestyy myös tavat muuttuvat. Jotkut vain postaavat mutta eivät käy vierailulla. Meitä on on moneksi.
Olen todella iloinen kuinka moni on kertonut mietteitään. Kiitos myös sinulle!
Ehkä tällaisia avauksia voisi vastaisuudessa tehdä useammin. Oppisimme varmaan kaikki jotain uutta tai inspiroitumaan kun vierailemme toistemme luona.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Moi!
Minulla on nettiyhteyden kanssa ongelmia. Tämä lauantai taitaa mennä asian selvittämiseksi.
Palaan kommentteihinne kun ongelma on saatu korjattua!
Pakko vähän puolustaa instaa, kun sitä tuntuu monelle oudolta. Se on kuvien lisäämiseen helppo ja kätevä. Toiset kirjoittaa pitkäänkin ja kyllä siellä myös kommentoidaan, joko julkisesti tai sitten yksityisviestein.
Sieltä on helppo löytää vinkkejä, moni yritys on siellä esittelemässä tuotteitaan. Olen löytänyt hyviä reseptejä ja ruokavinkkejä, käsityövinkkejä, kirjoja, taidetta, ihan mitä vaan. Lasten kanssa kun askartelen, niin etsitään kivoja juttuja. Viimeksi olen löytänyt paljon kirjoneulesukkien malleja ja vihjeitä. Tai kun reissaan jonnekin, niin laitan hakuun #paikannimi ja tulee infoa ja usein myös kuvia kohteesta. Kuvissa on paljon #:ta jota klikkaamalla tulee ko. kuvia, siis ne joihin joku on sen lisännyt. Hashtageita voi keksiä itse lisääkin omaan kuvaansa
Monella on linkki kotisivuille/blogiin, löytyy uusia tuttavuuksia.
Tarinaosiossa moni enemmän kertoo itsestään tai ajatuksistaan, ne häviää normisti 24t kuluttua. Profiilikuvaa klikkaamalla näkee, jos on laittanut sinne jotain. Voi olla julkinen tili tai yksityinen, johon pitää pyytää saada nähdä kuvat ja seurata. Silloin voi valita kuka pääsee lisäämänsä kuvat näkemään.
Itselläni on julkinen tili, jossa on kameralla ottamiani kuvia, ei muokattuja! Olen nimellä @mirlittan (nyt olen ollut vähän hiljaisempi sielläkin) Tällaiselle, ei niin kovin verbaaliselle tyypille juuri sopiva alusta. Insta on suunniteltu mobiililaiteelle, pöytäkoneella on rajoituksensa.
Oi. Kirjoituksesi pohjalta insta on siis paljon muutakin kuin vain kilpailua tai tykkäysten kalastamista.
Saa nähdä jos sittenkin joskus kokeilisin…ei nyt mutta joskus…ehkä 🙂
Kirjoitin muistiin tuon nimesi siltä varalta 🙂
Kiitos kun kommentoit!
Hienoja töitä olet tehnyt taas teemaan.
Ja olet muutakin piirrellyt, se puu oli kaunis.
En ole muuten minäkään muualla kuin täällä bloggerissa.
Ei olisi aikaa sellasiin. Enkä muutenkaan tykkäisi varmaan.
Nyt on munkin blogini paljon hiljentynyt, mutta mulla on noita sairauksia kertynyt, etten aina jaksa olla koneella.
Selkä ei anna enää pitkiä aikoja istuskella tässä.
Mutta teema tottakai saisi jatkua, olisi mullakin joku vielä, mikä mua täällä pitää.
Voi ei. Sairaudet ja kropan pettäminen on rankkaa.
Itse istun max tunti kerralla koneella ja sitten pylly ylös tuolista! 🙂
Joskus kun ollut flow-tila päällä ja istunut jopa kolme tuntia putkeen, oli paikat ihan jäykkänä.
Kyllä se ajatus tulee takaisin vaikka välillä ylös nouseekin.
Toivottavasti helmikuun teema kerää taas enemmän osallistujia!
Antoisaa viikonlopun jatkoa!
Ok, nyt tilasin blogisi postaukset ,joten näen sitä kautta sitten uudet postauksesi:)
Huomasin! Postaillaan ja kommentoidaan!
Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Olen itse ollut hetken instassa, Facebookissa kauemminkin, pitänyt taukoa ja palannut ja pitänyt taukoa ja melkein palannut… Rakastan valokuvaamista, tykkään siitä että ihmiset pääsee nauttimaan kuvistani, mutten pidä siitä tunteesta mikä minut valtaa noissa edellä mainituissa alustoissa…
Jo kuvatessa huomasin miettiväni missä tämän julkaisen, tykätäänköhän siitä jne… Väsyin omaan reagointiini, ja monen asian summana päädyin poistumaan “kilpailualustoista”….
Pidän blogiani päiväkirjana ja kuvapankkinani ? Täällä kommentointini on aika laiskaa, se välillä vähän stressaa. Luen kyllä blogeja paljon, katselen kuvia mutten aina jaksa kommentoida….
Toivottavasti kaikki saadaan sopivasti vastavuoroisuutta osaksemme, joskus enemmän joskus vähemmän ?
‘Kilapilualusta’ – siltä insta vaikuttaa. Varsinkin sen perusteella miten mediassa kehutaan kuinka paljon seuraajia hänellä ja hänellä on.
Kun aloitin bloggaamisen ‘sata vuotta sitten’ 🙂 kaikki oli jännittävää. Kun kävijöitä oli viikossa tuhansittain se oli mahtavaa. Vuosien myötä jännitys katosi mutta itse postaaminen on pysynyt kiinnostavana. Tulee tietty kausia ja aikoja jolloin ei huvita. Silloin pidän tauon. Niin kuin moni muukin.
Minä käyn kommentoimassa kaikissa blogeissa missä on url/name asetus päällä. Jotkut rajaavat mahdollisuuden vain google-tilin omistajiin, siitä en pidä. Miksi sulkea pois ketään jos haluaa vastavuoroista bloggaamista tehdä?
Minullekin tämä on päiväkirja. Kun joskus selaan vanhoja postauksia…voi, muistuu mieleen reissut ja tunnelmat 🙂
Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!
Minusta vastavuoroisuus on kohteliasta. Käyn 90%:sesti kommentoineen blogissa, mutta tunnustan, etten useinkaan ole se ensimmäinen kommentoija. Minulla on kaksi blogia, joista kirjablogi vie paljon aikaa. Valitettavasti ei ole enää aikaa ja energiaa Teemakuulle, pahoitteluni Millin. Minäkään en halua liiemmälti avata yksityiselämääni blogissa, satunnaisia juttuja lukuunottamatta. Korona-aika on vähentänyt Floral Passionin postaustahtia – ei ole aikaa. Krapu on kiva haaste, tällä viikolla jäi väliin väsymyksen vuoksi. Mutta käyn kommentoimassa kaikkien postaukset.
Kirjablogini on facessa, twitterissä ja instassa. Etenkin insta on kuormittava alusta, sen ovat vallanneet nuoret. Faceen ja twitteriin linkitän vain postaukseni, muuten en roiku siellä. Harkitsen instasta luopumista. Uskon, että blogit säilyttävät asemansa ainakin jossain määrin. Ne ovat itselleni myös tavallaan päiväkirja kun teksteihin voi helposti palata.
Tällaisia mietteitä, ei maata mullistavaa ?
Piti vielä sanomani, että minusta uudistunut blogger toimii nyt ok. Uudistusten alussa oli kyllä helkutin vaikeaa.
Joku kommentoija on edelleen sitä mieltä että on vaikeeta…
Mielenkiintoista. Tulen blogiisi pyytämään lisää tarinaa tuosta ‘insta on kuormittava alusta’ – mitä se tarkoittaa? Kerro meille, jotka emme siellä ole, emmekä mene 🙂
Fiiliksiä tulee ja menee, niin bloggaamisessa kuin elämässä yleensä. Aina ei jaksa tai huvita.
Tämä keskustelu on selvästi ollut piristysruiske tuntemuksien ja kokemuksien avaamiseen.
Kiitos kun tulit mukaan!
Olen siis kirjainstassa. Seuraan kirjapostauksia ja joitakin luontokuvaajia. Osallistumiseni on yleensä tykkäysnapin painaminen. Joidenkin kanssa syntyy keskustelua ja kommentointia,jos kirja on kiinnostava tai muuten tuttu.
Kirjainsta on kuormittava siksi, että kirjagrammaajia on satamäärin ja heidän postaustahtinsa hurja. Useimmat ovat nuoremmasta päästä ja he ovat jaksaneet tutustua toisiinsa ja aivan jatkuvasti on menossa luku- tai kuvahaasteita.
Minä en jaksa sillä tavalla osallistua. Tietysti voisin blokata useimmat tilit, sillä se postaustulva vähenisi. Kuvamediana insta on tietysti hyvä, ei välttämättä tarvitse pitkiä sepustuksia. Floral Passions ei siis ole instassa enkä kehtaisi omia luontokuvia sinne liiemmälti laittaakaan ammattilaistasoisten kuvien sekaan.
Moni kirjabloggarikollega on viime aikoina puhunut instan kuormittavuudesta ja sanonut harkitsevansa siitä luopumista. Selkiskö?
Huh! Juu, kyllä selkis!
Eli kyse on seuraajien määrän kalastelusta kirjaintohimon lisäksi.
Kuulostaa kilpailulta. Ei ihme, että nuoret uupuu ja masentuu. Eihän tuollaista jaksa jos on muutakin elämää. Toisaalta. Nuorena itse kukin on jaksanut ja ehtinyt jota voi nyt vaan ihmetellä 🙂
Kuvailusi perusteella ei ole ainakaan minun juttuni. Hyvä, että vaihtoehtoja riittää!
Tulinpa sanomaan sanani. En ole muualla, enkä edes ajatellut. Facessa olen omalla nimelläni, bloggerissa nyt Repuna. Monet ennen innokkaat, ovat hyytyneet, osa muuttanut muuallekin. Kommentit on toki aina kivoja. Osa jaksaa paljonkin syventyä. Niitä tulee sitten vastavuoroisesti seuratuksi enemmän itsekin. Haasteet ei oikein taida olla minun juttu. Joskus olen johonkin osallistunut. Krapuja olen jaksaessani kirjoittanut. Nyt vain laiskottaa.
Vai laiskottaa! 🙂 No sitten laiskottaa! Tämä bloggaus, niin kuin moni muu juttu, vie mukanaan ja välillä tulee taukoja tai ei kerta kaikkiaan huvita ollenkaan. Esim. kesätauon jälkeen aloittaminen on n-i-h-k-e-ä-ä!
Kiitos kun tulit mukaan keskusteluun!
Hyvä, että bloggaamisesta keskustellaan!
Itselläni on ollut blogi vuodesta 2011 asti. Se ensimmäinen vaihtui nykyiseen v 2017. Muita alustoja, kuten instaa tai facea tms en ole kiinnostunut käyttämään.
Kirjoittamiseni kulkee vaiheittain. Joskus enemmän ja kuten nykyään, melkein vain krapu ja joskus jotain muuta. Henkilökohtaisia asioita saati kuvia en julkaise.
Seuraan muutamia muita blogeja ja voimien mukaan kommentoin kun siltä tuntuu. Pidän kommentteja tärkeänä, koska ei ole mielestäni iso vaiva laittaa rivi tai pari kun on lukenut postauksen. Kaikki mitä luen, pyrin myös kommentoimaan.
Tästä päästään siihen vastavuoroisuuteen, jota jossain vaiheessa peräänkuulutinkin. Jos minulle laittaa kommentin, pyrin aina vastaamaan. Siitä on usein syntynyt pidempiäkin keskusteluja esim krapujen yhteydessä.
Sellaiset bloggarit, jotka eivät omien blogiensa kommentteihin vastaa kuin joskus harvoin, alkavat pian kulkea “yhteen suuntaan” eli bloggari kertoo jotain ja olettaa muiden aina lukevan. Minusta ei oikein riitä, että seuraavassa postauksessa kiittää kommenteista. Eihän se ole mitään vuoropuhelua!
Noihin taiteellisiin haasteisiin en osallistu, ei vaan synny. Mutta tykkään niitä muiden tekemiä katsoa ja jos välähtää, niin jopa kommentoin.
Jatkossa kirjoitan edelleen blogiani, muihin alustoihin en vaihda. Toivon, että tämä keskustelu blogien kohtalosta antaa virikettä muillekin. Laitan itsekin linkin tästä jutustasi omaan blogiini, jos et kiellä.
Linkitä ihmeessä! Tämä voi johtaa postaamisen/kommentoinnin piristymiseen!
Voisimme jatkaa tätä myös krapupiirissä.
Minulla on kommentointisysteemi jota avaan seuraavan krapuni yhteydessä. Varaan ajan kommentointiin. Teen ne kaikki putkeen, jolloin keskityn vain postauksien lukemiseen ja kommentointiin. Jos teen sitä tipotellen, helposti joku jää väliin tai unohtuu.
Nyt menen kokkauspuuhiin! 🙂
Blogikirjoitukseni ovat selkeesti vähentyneet, elämänpiiri supistuu. En ole käynyt muilla alustoilla, eikä ole tarvettakaan. On blogeja, joissa ei vastata kommentteihin, on blogeja, joissa ei voi ottaa kantaa toisten kommentteihin(myönteisesti, ei kritisoiden), monenlaista.
En kaipaa teemoja, niitä on kyllä hauska katsella ja lukea toisten blogeista.
Blogin pitäminen on hankaloitunut, esim.kuvien laitto.
Mukavaa viikonloppua!
Totta, blogeja on monenlaisia. Itse en ymmärrä bloggaajia, jotka vaativat google-tilin. Jos voisi kommentoida url/name mahdollisuudella niin kaikki voisivat kommentoida. Mutta kuten totesit, joku ei ehkä halua kaikilta kommentteja.
Et ole ainoa joka kertoo Bloggerin käytön vaikeutuneen. Wordpress on ollut aina helpompi mm. päivitysten jälkeen.
Jos elämänpiiri supistuu (niin jokaisella kun ei ole enää lapsi/ei hurvittele kuin nuorena jne.).
Mielikuvitus auttaa supistumiseen! Keksii juttuja omasta päästä! 🙂
Olen blogia pitänyt eri nimisinä 2009 alkaen. Viimeisin versio on pysyvä ja olen intoutunut ajoittain kirjoittamaan postauksia ruuhkaksi asti. Bloggerin uudistukset ottaa hieman päähän kun ei ole vars parannuksia, tuntuu että on uudistettu ihan vain sen itsensä ilosta. Vaan kyllä sen kanssa toimeen tulee, nyt kun on oikeasti opetellut jotain alustaa käyttämään;D
Funktio on lähinnä kirjoittamisen harjoittelu, josko saisi, edes pöytälaatikkoon, sen kirjan aikaiseksi. Se on siintänyt mielissä ja sitä varten kirjoitan edelleen. Hauskaa on ollut huomata oma kehityksensä kirjoittamisessa, ihan erilaisia lauseita kuin vaikka pari vuotta sitten.
Komentointia harrastan, lähes aina kun luen jonkun postauksen, kommentoin sitä, jos ei muuten, niin sen verran että luin. Kun käyntimäärät on kahden ja kolmensadan välillä per vrk niin siihen nähden tulee aika vähän kommentteja.
Pääasia on kuitenkin itselle se harjoittelu, kirjoittaminen on niiiiin kivaa!!
Harjoitus tekee mestarin! Niin se vaan on. Mitä enemmän kirjoittaa sitä enemmän sitä haluaa tehdä lisää ja taito kehittyy.
Aikoinaan minäkin seurasin kävijämääriä mutta se aika meni jo. Silloin minullakin oli enemmän lukijoita/kävijöita kuin kommentoijia.
Krapu on hyvä tapa pitää rutiinia yllä. Kirjoittaa mielikuvituksesta säännöllisesti tekee aivoille hyvää! 🙂
Hienoja piirrustuksia. Minulla on blogisi kanssa ongelmana se ettei se päivity blogilistallani, eli en näe uusia postauksiasi, joihin kyllä kommentoisin. En tiedä miksi se ei päivity, sillä ennen se kyllä päivittyi, eikä auttanut että yritin poistaa blogisi listalta ja lisätä sen uudelleen.
hm…tästä ongelmasta en ole ennen kuullutkaan. Minä olen tilannut sinun postauksesi. Ongelma on se jos en heti kommentoi niin unohtuu. Postia tulee paljon ja harvoin selaan jo luettuja. Yritän parantaa tapani! 🙂
Kovin aktiivinen bloggaaja en ole kai koskaan alkuinnon jälkeen ollut. Kuitenkin aloitin jo vuonna 2008, joten melko kauan olen blogimaailmassa ollut. Ensin vuodatuksessa ja sen kömmähdyksen jälkeen olin lopettamisajatuksissa, mutta innostuin blogspotiin. Hetken kokeilin instaa ja facebookkia, mutta ne olivat hetken juttuja. En tykännyt.
Taukoja on ollut. Haluaisin uudistua, sillä koen, että kirjoitan ja kuvaan aina samaa ja samanlaista (vaan mihin koira karvoistaan?).
Aiheeni ovat läheltä minua. Ei ihan iholta kuitenkaan. KOmmentointi on tämän homman tärkein mauste. Ei siinä mielestäni tarvitse niin syvällisiä kirjoittaa. Sana tai pari kolme on ihan kiva. Olen huomannut kyllä, että kommentoinnit ovat vähenneet. Haasteisiin tykkään osallistua, mikäli osaan ja minulla on aiheeseen annettavaa. Teemat on sellainen osa-alue, jonka olen jättänyt väliin. En ole tippaakaan taiteellinen, en musikaalinenkaan.
Minäkin aloitin 2008!
Olethan sinä taiteellinen – valokuvasi ovat mielettömän hienoja!!!
Minäkin mietin tuota uudistumista. Mutta miten? Pitäisikö keksiä jotain uutta, uusi haaste? Mikä?
Uusi haaste mihin voisi vastata valokuvilla tai itse sopivalla luomisen välineellä? Aihe? Pitäisi olla joku teema tai pupnainen lanka, mikä?
Voi kun keksisi jonkun uuden, innostavan jutun!!! Auttakaa! 🙂
Ei tarvitse väriä, kun työ muuttuu erilaiseksi. Riittää kun vaihtaa välineen. Sinun kollaasi sen todistaa.
Vähäistä on omakin bloggaaminen, syyni on ehkä bloggerin alusta, jonka muutokset ovat hankaloittanut sen käyttöä koko ajan. Viimeisenä, melkein jo luovutin sen vuoksi, on pikamuokkaus painikkeiden poistuminen etusivulta. Pitää mennä Ulkoasut/ulkoasut/tekstit/muokkaa ja sitten monta klikkausta vielä että on valmista! Gadgeteissa sama juttu. Haastesivulla on vielä tekstin muokkauskynä näkyvillä, mutta omastani se on jo pois.
Blogeille ei oikein vastaavaa ole tarjolla, ainakaan en ole löytänyt. Instassa olen ja se on nopea ja näppärämpi, kuva-alustana mainio. Toiset kirjoittavat ajatuksistaan pitkiäkin tekstejä, kommentoidaankin juu, yleensä lyhyesti. (siihen blogikommentitkin ovat menneet) Tykkäys on instassa helppoa, siis se sydän, mitä se siten kertookaan. Itse olen sieltä löytänyt paljon mielenkiintoisia juttuja. Teemakollaasin tyyliselle haasteelle ei ehkä sopiva, saisi sinne aiheryhmän tehtyä, mutta …
Muualla en ole, facebook ei ole oma juttuni, sinne niitä omia kuulumisia juuri eniten kerrotaan. Ja kun en halua. Erilaisia ryhmiä eri aiheista facessa on paljon, niitä olen salannut, mutta en aktiivinen.
Minäkin mielelläni haluaisin tietää, mitä teemakuun jatkosta te muut mietitte? Omasta puolesta jatkan samaan malliin, niin pitkään kun bloggeri ei aivan mahdottomaksi mene.
En tiennyt että Blogger on noin vaivalloiseksi vääntynyt. Onneksi vaihdoin vuosia sitten wordpressiin ja nykyään oma domain antaa vapauden postata miten/mitä vaan. Maksaa mutta olen itsenäinen 🙂
faccessa kävin vuosia sitten – en kestä kun siitä tuli aikuisten seiska-lehti. Varsinainen juorupesäke.
Insta ei taida olla mun juttu. Tykkään jotenkin bloggaamisesta vaikka joka tauon jälkeen on vaikea käynnistyä! Sitten kun pääsee vauhtiin tulee myös bloggaamisen rutiini viikkoon.
Minä ainakin haluaisin jatkaa teemakuuta! Se haastaa ajattelemaan ja toimimaan. Samoin krapu. Tekee hyvää haastaa itseä, säännöllisesti. Haasteet pitää aivot ja mielen virkeänä vaikkei siltä aina tunnukaan. 🙂
Kiitos kommentista! Jatketaan möyhentelyö 🙂
Tyylikäs kokonaisuus syntyi mallikuvastasi. Mustavalkoisuus on tehokasta.
Instassa ja Facessa on paljon erilaisia ryhmiä, aika moni on siirtynyt niihin. Sen enempää kommentointia en ole niissä huomannut, mutta peukutuksia riittää. Peukku on niin helppo, se kertoo: olen nähnyt, tykkäsin ja nyt taas eteenpäin katsomaan muuta.
Kommentointi blogeihin vaatii enemmän.
Tuo vastavuoroisuus kommenteissa on hiipunut hieman. Moni taitaa olla mukana niin monessa haasteessa, ettei aika riitä vastakommentin kirjoittamiseen, mikä on sääli.
Itse suosin edelleen blogeja, en ole mukana minkään muun alustan haasteissa. Blogipostaukseen voi palata myöhemminkin, sitä ei tarvitse “huomata” heti. Instassa ja Facessa muutaman tunnin vanha postaus on jo auttamatta mennyttä kauraa.
Itselläni ei ole suurta tarvetta avata yksityisasioitani julkisesti, mutta jotkut tykkäävät lukea sellaisesta. Kukin tyylillänsä.
Hyvää pohdintaa sinulla. Jos sopii, linkitän tämän kirjoituksen omaan blogiini. Itsekin mietin välillä samoja asioita kuitenkin, etenkin tuon kommentoinnin suhteen krapujen yhteydessä. Tuntuu, että aluksi porukka kävi innokkaammin kommentoimassa muiden krapuja, nyt vähemmän. Ja mitä itse toivon, että minunkin krapuani kommentoitaisiin, eikä vain jätettäisi oman kravun linkkiä niin kuin jotkut tekevät, onneksi vähemmistö.
Nyt tuli niin pitkä kommentti, mahtaakohan tulla läpi 😀
Oot ihana kun vaivauduit paneutumaan ja kertomaan. Itse en ola muualla kuin täällä. Joskus muinoin olin aktiivinen twitterissä kunnes markkinointi, myöhemmin muut, ei niin kiinnostavat, valloittivat sen.
hm…mietin tuota peukutusta. Onkohan se tarttunut bloggaajiin. Ei jakseta/viitsitä ajatella, pitää oikeasti olla jotain mieltä? Se voi olla liikaa ‘vaadittu’.
Linkitä ihmeessä. Saadaan ehkä enemmän möyhittyä tätä aihetta!
ps. seuraan myös krapukommentoijia ja olen päättänyt etten enää kommentoi niitä jotka eivät vaivaudu vastavuoroisuuteen. Joukossa on myös vain google-tiliä vaativia – rajoittaa vapautta kommentoida url/name muodossa.