Se viikko oli täydellinen.
Muistan elävästi (vaikken haluaisi)
sen tunteen kun
aurinko lämmitti lempeästi,
järven pinta kimalsi.
Olit unelmieni täyttymys.
Sinkkuelämä oli riipinyt minut hajalle,
en olisi jaksanut elää ellen olisi tavannut sinua.
Jaoimme ilot ja surut,
kerroimme kaiken toisistamme,
luotimme rakkauden voimaan.
Yhdeksäs talvi muutti kaiken.
Olin lihonut kymmeniä kiloja,
sinusta oli tullut mykkä paskakasa.
Ei ollut enää täydellisiä viikkoja.
Aurinko ei tuonut edes valoa.
Inhosin sinua.
Sinä katsoit minua halveksivasti, ivallisesti.
Kurimuksen piti loppua.
Laihdutin ylimääräiset kilot sinulle.
Toukokuun viides en minä,
vaan sinä itse,
tapoit itsesi.
Kiitos siitä.
Olen taas vapaa.
Mutta nyt olen onnellinen,
tyytyväinen sinkku.
ps.
Kiitos Susu ja Cara kevään krapujengin innostamisesta!
Kiitos myös kaikille kevään erilaisista tarinoista.
Toivottavasti innostus jatkuu taas syksyllä.
Ihanaa krapulomaa kaikille!
12 thoughts on “krapu 19 – sinkkuudesta”
Taisi olla vain ihastushuumaa, eikä niinkään rakkautta, kun jo alta kymmenessä vuodessa molemmat voivat huonosti ja mies tappaa itsensä. Tuskin nainen kovin pitkään tuntee itsensä onnelliseksi sinkuksi. Se saattaa repiä hänet ennen pitkää taas etsimään uutta suhdetta. Kenties?
Kenties 🙂 Totuutta emme saa koskaan tietää. Tästäkään tarinasta 🙂
Aivan todentuntuinen tarina. Reilu kundi, kun tappoi itsensä eikä naista. Suomessa tapetaan olikohan lähelle peräti 30 naista vuodessa ellei sitten ollut enemmänkin eli useimmin kuin kerran kuukaudessa! Hyvää kesää <3!
Jos tosielämästä puhutaan, niin nuorten teräaseilla kukkoilu on karmea trendi. Nuorten pitäisi iloita ja riemuita nuoruudesta eikä edes ajatella ottaa käteensä teräaseita. Saati tehdä niillä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.
Hyvää kesää myös sinulle!
Huh, tällaista elämä joskus on. Vahvasta kiintymyksestä inhoon. Onkohan sinkku kuitenkaan vapaa ja onnellinen kaiken tämän jälkeen……?
Jaa-a, emme saa koskaan tietää 🙂
Huh, olipa ihanalla suhteella surullinen loppu, tai ehkä ei koska sinkku vapaa ja iloinen
Hm…puolensa ja puolensa. Ehkä kuitenkin parempi yksin tyytyväinen kuin kärvistellä huonossa suhteessa.
No huhhuh, olipa perisuomalainen suhteen kuvaus 😀 Hykertelin itsekseni, huumorintajuni on outo…
Äläs, outo on minunkin huumorintajuni. Ja outoja myös tarinat mitä päästäni tupsahtaa 🙂
Ou, ou, olipa julma tarina. Näin sitä voi rakkaudessa käydä eikä ole ylen harvinainekaan juttu.
Koskaan ei voi tietää mitä rakkaus tuo tullesaan. Tai mennessään 🙂