EILEN.
Olkapää jumittaa.
Korvien välissä puristaa.
Läppäri on ollut osa minua jo monta päivää.
Salasana on kaaos.
Yritän selvittää sitä.
Kirjaan ylös paperille,
siirrän siitä koneelle.
Yritän luoda selkeän järjestelmän.
Onneksi en ole koodari.
Siinä hommassa en pärjäisi.
Koodit menisi hetkessä sekaisin.
Numerot hyppisi mielivaltaisesti
eri järjestykseen kuin haluaisin.
Mies huutaa apuun.
Pitää kantaa pöytää.
Hän tuunaa sitä.
Homma hoidettu.
Söin tuhdin ruisleivän.
Join espresson.
Nyt tuijotan taas tätä läppäriä.
Jaksaa, jaksaa, pakotan.
Auts.
Jaksoin reilun tunnin.
Jatkan taas huomenna.
Ehkä projekti silloin päättyy.
TÄNÄÄN.
Projekti valmistui. Jippii!
Lirutan espresson ja relaan hetken.
Vaatekaappi on seuraava projektini.
21 thoughts on “krapu 35 – projektit”
Kaukana kotoa, pelkän kännykän varassa ja salasana siellä jossakin…joten tekstisi sopii kuin nyrkki silmään😀
Voi ei! Olisi parempi pysyä kotona! 🙂 tai ottaa salasanat mukaan reissuun!
Kyllä paikat saa jumiin, kun tietsikalla touhuaa päivät pitkät. Tuttu juttu minullekin salasanaongelmat, nimittäin niiden unohtelut.
Pitkään aikaan en kesällä päässyt omalle koneelleni, kun en saanut sitä auki!! Sitten kun sain tietokoneen auki, o,man blogini salasanat olivat pois mielestä.
Olen myös vähentänyt sos. median vierailut, vain tämä blogi elää yhä (tosin sekin heikosti)
Krapusi toi mieleen paljon omakohtaista.
Et ole ainoa joka on vähentänyt somettamista. Vaikuttaa olevan trendi. Some vie paljon aikaa jos antaa periksi. Ja aikaa meillä on vuorokaudessa rajoitetusti 🙂
Hyvä ettei tietokoneesi ollut avaimella lukossa ja avain kadonnut. Se olisi ollut rikkova homma! 🙂
Mukavaa syyskuuta!
On, on niiden kanssa melkoista. Näin kuusikymppinen muistaa vielä aikuisiältäänkin ihan hyvin, kun ilman salasanoja pärjättiin, ja jotenkin vain elettiin ilman näitä käteviä ja koukuttavia älyvehkeitä….
Toisaalta. Esim. pankissa ei tarvitse käydä yhtä usein kuin muinoin. Huh, se on ainakin suuri helpotus! 🙂
Salasanashow on kyllä oma himmelinsä!
Ratkaisin salasanakaaoksen kahdella tavalla: lopetin some- ja kaikki muutkin turhat tilit 🙂
Ja ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta (ei maksettu mainos 😀 ) ihan salasanoja varten tehdyn muistikirjan! Ensin ajatuksissa oli ostaa ihan vain perinteinen puhelin- tai osoitemuistio, mutta löysinkin sellaisen.
Ajatuksena oli kyllä tuo Mursukin; jos jotain sattuu, niin se löytää edes jostain mun salasanat Pojan kanssa ja voi
sitten sulkea nää loputkin tilit.
Mutta muuten salasanat on sanonko mä mistä. Mä vihaan niiden keksimistä. Siksi en kirjaudu mihinkään uusiin paikkoihin jos ei ole ihan pakko 🙂
Reipasta toimintaa! 🙂
Toivottavasti tulevaisuudessa keksitään joku turvallinen tapa kirjautua kaikkiin paikkoihin.
Onneksi moneen käy pankin kautta kirjautuminen, helpottaa.
Montakohan sataa salasanaa/koodia olen elämäni aika työssä ja vapaalla käyttänyt, hirveä määrä. Töissä oli vielä pakko vaihtaa joka viikko kaikki salasanat. Mutta pakko myöntää, että minulle on kehittynyt salasana-muisti. Jokaiseen ujutan isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita sekä yhden erikoismerkin. Numerokoodit muistan aina jonkun tietyn säännön mukaan.
No, se pöytä oli tärkeämpi.
🙂 Minä muistan vain tärkeimmät ‘koodit’. Muut joudun lunttaamaan.
Ostin uuden tietokoneen (tai mies osti 🙂 enkä saanut vanhaa tulostinta pelaamaan yhteispeliä uuden masiiinan kanssa. Kaksi päivää TAPPELIN. Yksi pieni täppi väärässä paikassa. Joten kovin todentuntuinen oli Krapusi, meni täydestä 😀
Ytimekäs, vakaasti suuntaansa purjehtiva krapu! Kirjotus imaisi niin mukaansa että jäi sellainen pyörre pörisemään ilmaan että mitäs seuraavaksi, toimii siis hyvin firestarterina, aamusta kun tuon lukisi niin tulisi luultavasti lähdettyä ripeämmin. Vaikuttava suoritus sadalla sanalla.
Kiitos! Pyrin yhä enemmän lyhyisiin sanomisiin. Tällä kertaa tosi lyhyisiin 🙂
Ei ole tullut oltua läppärillä koko kesänä, ilmat on ollut niin hyvät.
Hienoa! Sinulla on varmaan pitkälle kantavaa aurinkoenergiaa – mielessä! 🙂
Olen yrittänyt luoda jotain logiikkaa salasanatouhuun, mutta aika vaikeaa on. Minulla on kyllä vihko, jonne ne kirjoitan muistiin ja josta sitten lunttaan, jos ei muistu mieleen. Tarinasi oli niin aidon oloinen, että luulin todeksi. Itsekin tosin kirjoitan usein ihan keksittyjä juttuja, joissa voi toki olla jotain muistoja joskus mukana.
🙂 Suurin osa tarinoistani on keksittyjä vaikka niissä kaikissa on tietysti aihioita mitä näen/kuulen jne.
Minulla on salasanat excelissä, jota päivitän tarpeen mukaan.
Tietokoneiden kanssa saa kyll ajan kulumaan.
Viimeksi, kun kommentoin tänne, oli sanavahvistuksena ne kuvat jälleen. Sai klikata monta kertaa ennen kuin kommentti meni läpi!
Läppärillä riittäisi kyllä hommaa vaikka kuinka. Onneksi elämässä on muutakin tekemistä 🙂
Olen selvittänyt tuota vahvistusasiaa. Sille ei voi mitään. En myöskään halua maksaa erillisestä palvelusta.
Itse koen näitä ongelmia yleensä joka kerta kun käyn kommentointikierroksella.
Toivottavasti sulta ei mene hermo!?
Salasanakaaos on tuttu täälläkin. Kerran tein niistä tiedoston, vaan epähuomiossa deletoin sen. Toistuva projekti!
🙂 hauskaa kun tulkitsit salasanasta ja kaaoksesta salasanakaaoksen! En itse ajatellut sitä.
Tämä tarina on täysin keksitty paitsi pöytä-osio. Autoin pöydän kantamisessa 🙂