En ole vielä kertonut kylmäävästä löydöstäni.
Se voisi olla lööppiainesta meidän perheestä.
Isäni ehkä aavistaa muttei tiedä mikä minua vaivaa.
Leikkautin hiukseni. Poninhäntää ei enää ole.
Käytän valkoisia valheita.
Valkoisethan eivät ole täysvalheita, eihän?
Etsin vintiltä vanhoja valokuvia erääseen projektiin.
Kuvia ei löytynyt.
Yhdestä ruttaantuneesta pahvilaatikosta
törrötti haalistunut, ruskea kirjekuori.
Se herätti uteliaisuuteni.
Sisällä oli käsinkirjoitettu kirje.
Mietin yhä mitä kirjeen kanssa pitäisi tehdä.
Piilotin sen yhden kirjan väliin.
“En uskalla sanoa tätä Sinulle suoraan. Siksi kirjoitan.
Petin Sinua Annan kanssa. Se oli yhden illan juttu.
Olimme humalassa ja tilaisuus teki varkaan.
Olen pahoillani.
Rakastan vain sinua.
Ikuisesti.
miehesi Kalle”
14 thoughts on “krapu 5 – lööppiainesta”
Ehkä kannattaa pitää se kirje piilossa… toisaalta rehellisyys maan perisi, mutta saattaisi käydä huonosti silti…
Ikiaikainen ongelma, ollako vai eikö olla, esimerkiksi rehellinen.
Vanhat kirjeet kiehtovat aina. Tässä oli kyllä pidemmänkin tarinan ainekset, sen verran jännä lähtö. Jäin miettimään, että onko isä ja Kalle sama henkilö…
Jaa-a. Enpä paljasta mitä mietin kirjoittaessa. Jokainen tulkitsee tavallaan 🙂
Kyllä vanhakin asia voi loukata ja satuttaa, jos se heitetään yllättäen purtavaksi.
Humalaa on turha syyttää. Minusta se ei ole lieventävää, mutta oliko ehkä omaatuntoa rauhoittavaa kirjoittaa tunnustus?
Kirjoitat mielenkiintoisia krapuja, joissa saa pohdiskella puoleen ja toiseen, kolmanteenkin.
Kiitos kannustuksesta!
En itse tiedä mihin tarina vie tai millainen lopputulos mahdollisesti olisi hyvä, oikeudenmukainen jne.
Nämä tarinat herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Oikeassakaan elämässä emme voi tietää esim. tämän tyyppisessä tapauksessa kaikkia yksityiskohtia, saati miten tapahtumat johtivat pettämiseen, sen salaamiseen jne.
Näitä arvoituksia on kiva keksiä ja kirjoittaa! 🙂
Jos joku heistä päätyisi valtakunnan julkkikseksi, niin tietyt lehdet kyllä mielellään tekisivät kirjeestä lööppiuutisen.
Julkkiksilta kyllä tulee nykyään kaikenlaisia paljastuksia. Media saa klikkauksia ja julkkis julkisuutta. win-win
Hupsista, olipa löytö! Todellakin kylmäävä. Mutta lopussa oli kuitenkin rakkauden tunnustus, ehkä se helpottaa vähän? Ja kuori oli siis vanha, kun oli jo haalistunut, joten menneen talven lumia?
Menneen vuosikymmenten lumia! 🙂
Meillä kaikilla taitaa olla omat salaisuutemme, isoja tai ihan pieniä…
Vanhalta vintiltä voi tehdä jännittäviä löytöjä. Mutta miten se Kalle nyt noin, olisi vain suoraan kertonut vaimolleen. No, ehkä on hyvä jos vaimo ei koskaan kirjettä nähnytkään. Kaikkea ei tarvitse tietää.
Kaikkea ei tarvitse todellakaan tietää. Mikä tai kuka määrittää missä kulkee pariskunnan rehellisyyden ja luottamuksen raja?
Ehkä on parempi piilottaa kirje kunnolla, mennyt mikä mennyttä.
Vai hävittää polttamalla?