Portti on auki mutta hän on
oman elämänsä vankina.
Hän oli aktiivinen vapaaehtoistyössä ja
teki taidokkaita käsitöitä.
Hän oli hyvä äiti kahdelle lapselle ja
uskollinen vaimo miehelleen.
Kun mies kuoli, rauhallisesti ilman tuskia, hän alkoi pikku hiljaa luopua.
Ensin kesäpaikasta koska ei pystynyt enää matkaamaan yksin saareen.
Sitten väheni kyläilyt ja muu kodin ulkopuolinen toiminta.
Näkö ja kuulo huononi.
Kotiin tuli hoitajat ja pesijät.
Tänään hän makaa hoitokodissa.
Ei syö tai juo kunnolla koska ei jaksa.
Hän ei haluaisi enää elää.
Hän odottaa kuolemaa.
Meillä on eläinsuojelulaki.
Milloin saamme ihmissuojelulain,
jolla taattaisiin arvokas kuolema
omasta tahdosta kun siihen on valmis?
16 thoughts on “krapu 6 – ihmissuojelulaki”
Laittaa miettimään, koska syöpäsairas mieheni ei olisi halunnut luopua tästä elämästä, vaikka oli hurjan sairas. Sinä päivänä kun hän luovutti, sanoi, että mitään ihmettä ei sitten tullut, sanoi nimeni ja meni tajuttomaksi – onneksi.
Kaunis vaikka lopullinen tuo miehesi kohtalo. Hän sai kuolla rauhassa, rauhallisesti.
Aihe on vakava ja koskettava. Niin kuin aiemmissa kommenteissa tuli todettuakin yksinkertaista ratkaisua ei ole helppo löytää. Ihmisarvoinen ja kunnioittava hoito elämän lopputaipaleelle olisi ensisijainen. Eutanasia jakaa mielipiteet niin lääkäreissä kuin kansalaisissakin.
Totta. Lääkäriliitto on ollut vastaan. Vaikea mutta onko mahdoton…selviää joku päivä.
Toivottavasti elämisen halun hiipuminen ei johtunut siitä, että ei ollut läheisiä, tai jos oli niin koki tulleensa heidänkin taholtaan laiminlyödyksi…
Hyvä pointti. Mitä laiminlyönti tässä tapauksessa tarkoittaisi? Jos kyseessä olisi vaikka vanhus joka asuu kaukana koska ei halunnut aikanaan muuttaa lähemmäs lapsiaan, laiminlyövätkö lapset hänet? Lapset käyvät töissä, heillä voi olla vastuu omista lapsista, taloudellisia vaikeuksia tai sairautta niin ettei vanhempaa pääse tapaamaan kuin harvoin, onko vanhus laiminlyöty?
Loputtomasti vain kysymyksiä. Ei taida olla vain yhtä oikeaa vastausta koska olosuhteet ja ihmissuhteet ovat yksittäistapauksia. Vaikka ikäihmisiä edelleenkin kohdellaan yhtenä isona massana ja verorahoja kuluttavana menoeränä…
Krapusi herätti paljon ajatuksia. Liikaa on saatu lukea, miten hoitokodeissa ja/tai unohdettuna kotiinsa yksinäiset sairaat,voimattomat, vailla omaa turvaverkostoa jäävät heikoille. Moni kuolee omaan sänkyynsä ja saatetaan havaita vasta hajusta käytävällä tai viikkojen päästä, kun postia ei haeta, eikä lumia luoda.
Ymmärrän toisaalta myös eutanasiaruisketta anatvan lääkärin kannalta. Onko helppoa? Tuskin, vaikka miten perusteltua ja sallittua onkin.
Ihminenhän voi tehdä myös avustetun itsemurhan. Näin kerran ohjelman jossa ihminen itse painoi ‘nappia’ ja myrkky alkoi vaikuttaa. Hän kuoli rauhallisesti puolison läsnäollessa. Se oli kaunista katsottavaa.
Meillehän kuolemasta puhuminenkin on vaikeaa. Me kaikki kuolemme. Silti siitä ei voida puhua.
Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä? Miksi siitä ei voi puhua?
Miksi ei tehdä hoitotahtoja ja testamentteja ym. ajoissa koska emme voi tietää milloin lähtö tulee. Voi kuolla täysin ilman omaa syytä kolarissa jne. Helpottaisi läheisiä jos kaikki paperit toiveineen olisi tehty.
Jatkan vielä vähän vierestä kun tuli vimma päälle.
Emmehän me ihmiset ole tai tule koskaan olemaan tasa-arvoisia kuoleman suhteen. Hautajaisiakin on erilaisia. Joillekin ne kustannetaan valtion varoista juhlamenoin. Joillekin on kohtalona kuolla täysin yksin, hylättynä.
Toivottavasti Oikeus Arvokkaaseen Kuolemaan ry saa seuraavan hallituksen toimimaan.
Läheisen kärsimys, kun ei päästetä pois, vaikka hän ei jaksaisi enää sekuntiakaan, on raskasta myös omaisille, läheisille. Lääkäreillä on valansa elämän ylläpitämisestä – mutta pitääkö sen tapahtua kärsimyksen hinnalla?
Tämä on vaikea kysymys. Ei minullakaan ole vastausta mutta kysymyksiä sitäkin enemmän.
Jos lemmikini kärsii eikä selvästikään enää pysty elämään kunnon elämää miksi lääkärillä on velvollisuus lopettaa eläin mutta ihmistä ei samassa tilanteessa?
Ihminen voidaan ensin nukuttaa ja sen jälkeen ‘lopettaa’. Ei siinä kohtaa enää ihminen tajua ettei enää heräkään.
Eläimille oikeuksia mutta kuka jaksaa ajaa ihmisille samaa oikeutta?
Koskettava aihe. Ihmissuojelulaki olisi tarpeen monessa paikassa.
Totta! On vaan hankalaa ulottaa laki maailmanlaajuiseksi kun pelolla hallitseminen on niin yleistä.
Tuleeko tästä mieleen kysymys: mikä on yksittäisen ihmisen arvo maapallolla?
Hyvä kysymys. Pitäisi varmaan alkaa säästää rahaa, jotta pääsisi lopussa Sveitsiin eutanasiaan.
Ja jos sitä todella haluaa pitää maksaa vuosimaksua. Eli ei riitä pelkkä ‘loppumaksu’.
Vakava kysymys. On tullut itsekin mietittyä, että kun ikää tulee, miten ja missä selviää. Kaikkien meidän elämä on arvokas ja myös loppuvaiheen pitäisi voida olla sitä.
Vakava on. Monien annetaan kärvistellä sängyissään vaikka kaikki tietää ettei arvokkaaseen loppuelämään ole enää mahdollisuutta.
Eläintäin kärsimystä emme siedä mutta ihmisten kärsimyksillä ei ole niin väliä…surullista.