krapu 10 – illuusio

Vangittu valo.
Vihje kerrotusta tarinassa.
Taideteos.
Keskellä valtava sinelmä. Mustikkaa tai mustelma.
Tuijotin sitä kuin idiootti.
Se vangitsi mieleni omaan maailmaansa.
En ollut läsnä ympärillä hyöriville ihmisille.
Olin taideteoksen sisällä.
En muista tarkkaan mitä koin.
Ehkä olin 1600-luvulla tai
eilisessä päivässä yksin ravintolan nurkassa.
Tai lapsuuden kesissä poimimassa mustikoita.
Tai uimassa virkistävässä järvessä lämpimänä kesäpäivänä.
Sekosinko tuoksuihin vai kuulinko lintujen laulua.
Oliko kenties syksy, sateen ropinaa ja lehtien sihinää.
Ehkä kaikki oli lavastettua. Mielen luoma illuusio.
Kaipuu toisaalle tai salainen unelma tuntemattomasta.
En saa koskaan tietää.

Olin vain hiljaa. Teoksen vankina. Lumotussa olotilassa.

– Arvoisat vieraat.
Näyttely sulkeutuu viidentoista minuutin kuluttua.

 

 

12 thoughts on “krapu 10 – illuusio”

  1. Olen kerran tipahtanut keskellä kaupunkia voin vartiksi uniaikaan, kaveri soitti didgeridoota niin hyvin että pyrähdin hetkeksi, oli oikein rentouttava vartti ja näin kaikkea jännää. oli sitä aikaa kun hain hakemalla tuollaisia kokemuksia.

    Hieno krapu!

    Reply
    • Musiikki saa myös saman vaikutuksen. Viimeksi Sibeliuksen musiikki, jota harvemmin on soitettu, yllätti positiivisesti. En vaipunut lumoon mutta yllätyin positiivisesti 🙂

      Reply

Leave a Comment