Vaunuissa vauva vilkuilee.
Luulee, ettei häntä huomata.
Nainen lukee kirjaa.
Luulee, ettei kukaan tuijota.
Viikot vierähtää vikkelästi.
Luulemme, että aikaa on silti loputtomasti.
Onhan aikaa
mutta
yhden ihmisen kohdalla vain
yhden elämän verran.
Joku paahtaa niska limassa tienatakseen rikkauksia.
Toinen tekee monia töitä viikosta toiseen mutta rahat
ei silti riitä kuin jokapäiväiseen elämään.
Joku nauttii vapaudesta. Elää niukasti mutta muiden kustannuksella.
Toiset painaa talvet pitkää päivää ja
häipyy tienesteillä usean kuukauden reissuun kaukomaille.
Meitä on moneksi vaikka kuvitellaan, että
tasapäisyys on hyve.
Yksi tyyppi eli sitku-elämää.
Ei jaksanut koskaan nousta aamuisin ajoissa.
Lopulta ei enää noussut ollenkaan vaan
kuoli pois.
18 thoughts on “krapu 16 – aikaa on”
Juurikin moni elää sitku-elämää, vaikka elämä on juuri tässä ja tämä hetki.
Ja toisaalta, monet yrittää elää tässä ja nyt ja palaa loppuun. Pitäisi olla osaamista tuntien jakamisessa. Nukkumiseen varatut tunnit tärkeimmät 🙂
“Onhan aikaa
mutta
yhden ihmisen kohdalla vain
yhden elämän verran.”
Kuinka upeasti sanoitettu. Ja sen yhden elämän verran, me elämme sen kukin omalla tavallamme.
Nuorena ajatellaan, että ‘koko elämä on edessä’. Ahdistutaan kun ei heti kaikki olekaan helppoa.
Nuoruuteen kuuluu oppia, löytää. Pitää sietää myös vastoinkäymisiä, jotta kestää niitä myös aikuisena.
Nimim. ‘kokemusta on’ 🙂
Onnella ei ole huomista päivää. Sillä ei ole eilistäkään. Se ei ajattele tulevia. Sillä on vain nykyisyys. ( Turgenev)
Mielestäni nappiin sanottu.
Ja mieleen nousee kysymys: mitä onni on?
Minulle onnea on tyytyväinen arki.
Sellaisia onneliisuden tunnehippuja tulee myös välillä, ne on kivoja hetkiä! 🙂
Sanoisin että niukasti voi elää ihan omalla kustannuksella. Kaikki eivät tarvitse suurta asuntoa, matkoja, kulutustavaraa…Kuitenkin jokainen taplaa tyylillään, elää tässä ja nyt tai sitten sitä sitkuelämää.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Jos on tottunut elämään kuten rikas, vaikka siihen ei oikeasti ole varaa, seuraukset voi olla karut.
Itse olen kerran, vuosia sitten, lähtenyt lomareissuun jälkikäteen maksamalla. Yksi kerta riitti. Nykyään kaikkiin menoihin pitää olla rahat säästettynä. Velaksi ei reissata tai tehdä hankintoja.
Ihminen voi myös oppia virheistä 🙂
“Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin?
Näin on. Voimme vain ihmetellä 🙂
Moneen junaan meitä on, sanotaan. Mutta epätasa-arvoisuutta tällä planeetalla ei voi kuin ihmetellä. Niin arvokas (vaikka onkin pienen köyhän ihmisen verellä, hiellä, kyyneleillä rakennettu) tuo Notre Dame vaikka onkin, niin sen uudelleen rakentamiseen rikkailla riittää kyllä rahaa. Juuri luin kolmen vuoden takaisesta tulipalosta ja kuinka sinne on syynätty avustusrahoja. Mitä järkeä ylipäänsä on siinä, että pieni prosentti maailman ihmisistä omistaa valtavat määrät maallista mammonaa ja siis suurimman osan siitä? Köyhempi kansanosa pärjää miten pärjää. Eikä aina edes pärjää vaikka tekisi kolmea työtä!
Ison aiheen nostit.
Viimeksi Fortumin melkein miljoonan ylimääräinen palkkio pyörrytti.
Rikkailla asioita hoitaa ammattilaiset. Kun ammattiarmeija hoitaa niin silti rikkaat säästävät.
Esim. vapaa-ajanasuntoja on yhtiömuodoissa.
Kunpa Suomeen syntyisi paljon yrityksiä joita ei myydä. Moni pieni on myyty ja yksittäiset ovat saaneet miljoonansa. Mutta yhteiskunnallisesti pitäisi olla pysyvyyttä.
No, kaikkea voi toivoa 🙂
Oikein kirjoitit: “Kunpa Suomeen syntyisi paljon yrityksiä joita ei myydä. Moni pieni on myyty ja yksittäiset ovat saaneet miljoonansa. Mutta yhteiskunnallisesti pitäisi olla pysyvyyttä.”
Taas yksi firma häipyy kun Rovio myydään. Tänne tullaan ostamaan ja kohta ulkomaalaiset omistaa täällä ‘kaiken’. Ei hyvä.
Huh mikä loppu. Elämää ensin täynnä kaikki ja sitten…
Kaikkihan me kuollaan. Jokaisella on oma aikansa elää. Tylyä mutta totta.
Kiirettä pitää jos haluaa kokea tai tehdä mielenkiintoisia asioita.
Meitä on moneen junaan ja paljon asemille jääneitä. Aika vähän kuitenkin niitä, jotka elävät muiden kustannuksella.
Sitku-elämää ei ole, on vain nyt, tämä ja tässä.
Puheissa sitku elää vahvasti. Sitku eläkkeellä, sitku lapset jne.
Vähän on myös heitä jotka talvet paahtaa ja sen päälle reissaa 🙂