Tunsin naapurini kolmisenkymmentä vuotta. Ei me ystäviä oltu, aika hyviä tuttuja kuitenkin. Joimme silloin tällöin kahvit ja kesäisin syötiin jäätelöt. Meillä oli naapurisopu. Se oli hyvä juttu. Tiedämmehän kuinka paljon naapuririitoja maailmassa on. Kun olimme matkoilla kastelimme toistemme kukkia. Jokin aika sitten huomasin ettei naapuri ollut entisellään. Hän ei katsonut silmiin kun palautin lainaamani selkävyön.