– Kato! – Mitä? – Tota järkyttävää rahakasaa tuolla pöydällä, Jii osoittaa sormella. – Juma, siinä on varmaan miljoona, Vee huokaa. Kaverukset tuijottavat houkuttelevaa rahavuorta. Kenen rahat ovat? Miksi ne ovat pöydällä eikä piilossa jossain? Missä kaverukset ovat? Mikseivät he syöksyneet heti rahojen kimppuun? Kysymyksiä, kysymyksiä. Niitä riittää maailmassa. Muistan elävästi päivän jolloin en pystynyt
KRAPU 36 – blanco – Poistu! Häviä! En kaipaa enkä tarvitse sinua juuri nyt! Jenna on istunut tuossa jo kaksi päivää. Tuijottanut läppärin melkein kimaltavan valkoista näyttöä. Se odottaa sanoja. Eilen joitakin sanoja ilmestyikin. Hän kuitenkin deletoi ne heti lukemisen jälkeen. Ne eivät maistuneet toiminnalta. Tai tunnelma oli ankea. Tänään hän on vasta äsken
KRAPU Hei kaverit! Toivottavasti teillä on ollut mukava kesä? Kertokaahan kuulumisia kun (toivottavasti) vastaatte. Minun kesäni oli viihdyttävä. Kuuntelin järjettömän kasan äänikirjoja, nopeutettuna. Istutin elämäni ensimmäiset kukkasipulit joista suurin osa kukki ja osa kukkii yhä. Ai niin, ja perunoita ämpärissä. Oli mielettömän hyviä. Toinen ämpärillinen vielä kasvaa. Pihapiirimme oli varattu pörriäisille. Yhteen aikaan meillä velloi
KRAPU Nyt pitäisi olla jotain sanottavaa. Olisi paljonkin mutta sataan sanaan ei tämä tyhjä pää tänään keksi mitään järkevää. Voisin sanoittaa ajatuksia ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta, sähköpotkulaudoista, kesästä, äänikirjoista, rikoksista, musiikista, kuvataiteesta, opettajista, opiskelusta, motivaatiosta, poliitikoista, politiikasta, eliitistä, palkoista, palkkioista, leirilapsista, epäoikeudenmukaisuudesta, sodista, nälästä, ruuasta, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, yksinäisyydestä, odottamisesta, venyttelystä, lankutuksesta, taantumasta, tulevaisuudesta… No, onneksi ei tarvitse