– Tervetuloa! On ilo nähdä tämä joukko näin runsaslukuisena. Kuten kutsusta kävi ilmi me teemme tai oikeastaan teimme jo! Totta! Me teimmo sen jo! Äkkijarrutuksen! Jätimme vanhan kuonan elämästämme. Perhe, koira ja velvollisuudet jäivät kotiin. Me olemme nyt täällä. Eikö olekin upea saavutus?! Muutama päivä ja lupaan, että olemme uudistuneita. Tarvitsemme irtiottoa. Voimme taas katsoa
– Hei, miksi sä täällä kovalla kalliolla yksin istut? – Ihailen tuota tyyntä järven pintaa. Kaipasin vähän rauhaa, yksinoloa. – Joo. Tajuan. Tuolla mökillä on aikamoinen meininki. – Mä en jaksa sitä kiekunaa. Siellä on aivan liikaa ihmisiä. – Mä en käsitä miksi siskos piti kutsua se kälättävä naisporukkakin. – Ehkä hän luuli, että me
KRAPU 39 – puna – Älä suihkuta sitä mun silmiin! Ninni komentaa kaveriaan Nelliä. – En, en Nelli sanoo ja jatkaa. Se ei auta jos ei laita tarpeeks, Nelli perustelee ja suihkuttaa lisää. – Kato nyt, sitä valuu jo! Ninni valittaa. – Me ei kestetä muuten jos sitä ei oo tarpeeks, Nelli yrittää. – Okei.
KRAPU Vesi valuu voidellen paperin kuivan kurkun. “Oletko valmis?” iso hahmo kysyi. “Mihin?” kysyi nainen. Hahmo tuli ihan lähelle. D & G ‘the one’ – ihana tuoksu. “Valmis mihin?” nainen kysyi. “Lähtöön.” Naisen ajatukset harhailee repivästi sinne tänne. Vielä äsken hän oli varma että tuo iso hahmo oli paha. Uhka. Nyt hänestä hahmo, joka selvästi
KRAPU Ohimossa tykyttää. Tässä ei ole mitään järkeä. Mediassa huudetaan ettei pitäisi istua. Liikkukaa! Täällä minä kuitenkin istun, sidottuna seuraamaan numeroni ilmestymiseen näytölle. Olen istunut yli puolitoista tuntia. Viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana vain kaksi numeroa kutsuttu. Jos ilmoitettaisiin, että jono etenee hitaasti olisin ehtinyt tehdä tunnin kävelylenkin aurinkoisessa syyssäässä. Toisaalta vaaditaan liikkumaan mutta kuitenkin meitä