– Tule tänne kaunis tyttö, tule. Sanna kurkkii ympärilleen muttei näe ketään. Hän hipsii varovasti kohti vessaa kun ääni taas kutsuu. – Tule tänne kaunis tyttö, tule. Oonko mä sekoamassa, Sanna miettii. Hän kääntyy kannoillaan ja meneekin baaritiskille. – Yks Pahuus ja sekaan pari senttiä Rutikuivaa, kiitos. – Tulee tuota pikaa, kuittaa baarimikko iloisesti. Sanna
KRAPU 44 – jne jne – Älä karkaa hei, meidän suhdehan oli ihan hyvä, eikö? Nainen tuijottaa miestä… – Sulla on ollut kauan ongelmia naisten yms yms kanssa. En jaksa enää. – Mut mä voin yrittää jne jne. – Sä oot luvannut monta kertaa tehdä sitä ja tätä jne jne mut ei oo auttanut.
KRAPU Kirjoitusvimma iski eilen kuin komentona toimia. Oksensin tekstiä. Sanoja peräkkäin ilman järkeä tai ajatusta. Suljin tiedoston puolen tunnin hakkaamisen jälkeen. Aamujumpan ja parin kahvikupillisen virkistämänä avasin läppärin. Tuijotin tekstioksennustani. Ei järjen häivää, ei kohtaa mistä aloittaa tai jatkaa. Kirjoitin uuden tajunnanvirtaoksennuksen, viisitoista minuuttia. Illemmalla palasin tekstin ääreen. Järkytyin. Näytöllä oli ilmavasti aseteltu teksti, oikeat
KRAPU Kun päässä viiraa, masentaa tai käyt ylikierroksilla kannattaa pysähtyä, hengittää syvään ja miettiä miten käsitellä eli prosessoida tilannetta. Onko syynä kiire, päässä liian paljon sekaisin kulkevia ajatuksia vai kertakaikkinen tyhjyys ja elämän tylsyys. Joskus kun ihminen on yksin alkaa päässä tykittämään yhden asian pyörremyrsky. Se pyörii, se tulee mieleen monta kertaa päivässä eikä siitä