– Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Tai sitten en. Ei 106-vuotias muista kaikkea niin tarkkaan, vanhus mutisee itsekseen. – Pappa, kirjoitit nuorena tosi paljon, muistathan? – Nooh, kirjoitin kyllä. Lähinnä runoja. Ja pari romaania. – Mutta sinusta ei koskaan tullut kuuluisaa, niin kuin Väinö Linna tai Mika Waltari. – Hahahah, ei tullut. Mutta kirjoittaminen auttoi ajattelua.
KRAPU 49 – tyyppi Mies näkee sen silmäkulmastaan. Ei ihan tarkkaan mutta riittävästi. Hän kääntyy nopeasti oikealle. Siinä se seisoo suoraan edessä. Puoli tuntia aiemmin mies oli ollut vielä kaupan kassajonossa. Hän selaili iltapäivälehden sivuja rennolla otteella. Yhtäkkiä hänellä välähti. Valokuva oli epätarkka mutta hän tunnisti tyypin. Kommandopipo kuului sen vakiovarusteisiin. Nyt se seisoo miehen edessä. Yllätettynä,
KRAPU Toisaalla ihmiset hullantuvat alennustuotteista. Yksi mies totesi: “Oli tosi hyvä tarjous. Ei koronasta ole nyt niin väliä”. Mies oli siis valmis saamaan itselleen koronan koska televisio oli tärkeämpi. MITÄ? Paljonko on säästetty? Hinta tuhat mutta alennuksessa vain yhdeksänsataa? Ehkä joku sai tuolla satasen säästöllä koronan tai levitti sitä muihin ihmisiin. Onko hän ylpeä sankariteostaan?
KRAPU Sekoitan pääni sekalaisilla pillereillä ja viinalla. Toivon ettei kukaan tule tänään käymään. Haluan vaipua jonnekin missä en tunne mitään, ikinä. En halua enaa tuntea syyllisyyttä tai huonoutta. Minä, entinen kiltti tyttö. Muiden odotusten mukainen. Leikkaan lehdestä irti kaikki naisten kuvat. Ne ällöttää koska muut naiset ovat kauniita, menestyviä ja tietysti hoikkia. Minä painan yli