krapu 38 – arvailua

KRAPU
Kukaan ei kuule.
Nainen on huutanut äänensä käheäksi ja
kurkun kuivaksi. Paperin kuivaksi.

Melkein tajuttomana nainen haistaa toffeen tuoksun.
Maistaa sen.

Isä oli ostanut hänelle pehmeitä, tuoreita toffeekarkkeja.
Nainen nautti toffeen liimautumisesta kielen pääälle tai kitalakeen jolloin maku viipyi pitkään.

Nainen säpsähtää.
Kuuluu lupaava naksahdus.
Joku avasi lukon.

Nainen on hiljaa, kuin juuri kuoleva lahna.
Tulisiko nyt joku pelastamaan hänet vai tapahtuuko jotain muuta, toisiko joku hänelle juotavaa, hän arvailee.

Kattovalo syttyy.
Valo, pelastaja.

Nainen kääntyy hitaasti toiselle kyljelle.
Hän näkee vain ison hahmon, karhun kokoisen möhkäleen.

“Tässä on vettä”, hahmo ojentaa muovipullon.

“Et koskaan pääse pois, olet minun!”

 

crime or not by BLOGitse

17 thoughts on “krapu 38 – arvailua”

  1. Toffeen himoa kauhujen kellarissa.

    Veikkaan, että tuo vangitsija on naisen personal trainer. Ei päästä vapaaksi ennen kuin himot on kukistettu, cooperit juostu ja uusi elämä alkanut!

    Reply
  2. Pingback: Lupaus | SusuPetal
  3. Oi, miten hieno! Herkkä muotoilu, dramaattisia vertauksia, hienoa vastakohtaa. Jännitystä ja runoutta. Paperin kuivaa ja kuolevaa lahnaa… Sitä paitsi toffee tarttuu kitalakeen juuri noin.

    Reply

Leave a Comment