KRAPU
Olkoon mikä vaan
kirje-, sanomalehti-, piirustus-, aikakausilehti-, tai pakkauspaperi
niitä hän koskettelee, silittää ja haistelee.
Pienenä hän halusi omistaa paperikaupan.
Hänellä on kaapit täynnä vihkoja ja kaikenkokoisia ja näköisiä muistikirjoja.
Hän ei voisi elää ilman paperia.
Hänen ympäristönsä on täynnä lippuja ja lappuja.
Ja vieressä on iso vihko.
Hän kirjoittaa ylös kaikenlaista mitä ei päähän tarvitse arkistoida.
Aika ajoin hän siistii tuon ympäristön.
Silloin suuri osa lapuista ja listoista lentää roskiin,
osa hiipii kuin salaa muovitaskuun myöhempää käyttöä varten,
jota tulee aika harvoin.
Siivouksen jälkeen tyhjä ympäristö näyttää ja tuntuu valjulta
mutta taianomaisesti tila on pian taas kotoisan oloinen.
21 thoughts on “krapu 48 – paperista”
Kyllä! En ole käsistäni mitenkään erikoisen taitava ja siksi olenkin niin kovin iloinen, kun sain kasaan nukkekodin. Tosin siinä oli kaikki valmiina, sen kun vain kasasi. Mutta huonon suunnittelun vuoksi käänsin esim. yläkertaan johtavat portaat toisin päin ja siinä oli vähän jo pohtimista. Sitäpaitsi ohjeet olivat aivan mitättömät. Mutta se onnen tunne, kun sain nimen omaan käsillä tehtyä jotain konkreettista ?. Ne kun ovat vähän eri paria…
Tuollaiset vaikeudet tekee aivoille hyvää! Vaikkei tilanteessa olekaan mukavaa.
Ja lopulta onnistumisen tunne, aaaah! 🙂
Paperia näkyy minullakin joka puolella huusholliani. Paperikirjat, vihkot, allakat ym. Onneksi nykyään tehdään myös sangen paljon uusiopaperia, sillä puiden kaatoa aina suren, olkoonkin vaikka sitten talousmetsän puut! Ja tämä: “Manuaalikalenteri on paras! Olen säästänyt kaikki elämäni kalenterit ?”. Niin minäkin, ja ne myös korvaavat aiemmin pitämäni päiväkirjat ja muistivihkot, joista onneksi edes osan olen säästänyt. Manuaalista paperikirjanpitoa pidän myös pankkiasioissa. Jos netti reistailee yms. tapahtuu, on aina “varmuuskopio” tallella. Ja käsin kirjoittaminen tekee hyvää aivoille. Kiitos Kravusta, joka sai taas pohtimaan esim. kaikenlaista internettiin liittyvää.
Myös käteistä on hyvä pitää jemmassa, esim. kun pankki tekee ohjelmistopäivityksiä. Silloin voi olla ettei kortit toimi.
Käsin kirjoittaminen ym. tekeminen jeees! Tuntee olevansa elossa kun osaa/voi tehdä käsillä 🙂
Paperi on kyllä ihanaa, ja joistakin papruista on vaikeaa luopua, mutta liika on liikaa…
Joo, ei liikaa mutta sopivasti 🙂
Hauska krapu. Itsellä ei ole suuresti tällaista vimmaa, nättejä paperikasseja tosin keräilen ja harmittaa kun heitin aikoinani roskiin koulun ainevihkot – olisipa hauskalukea niitä nyt.
Hyvä, sinulla on kaapeissa muulle tilaa 🙂
Kyllä paperi on eri muodoissaan aarre. Etenkin lapsena, kun oli pula paperista, tuo ihmemateriaali nousi arvoon arvaamattomaan. Onneksi on vielä tallella joitain lapsena tehtyjä kortteja ja muita.
Yhteen aikaan en osannut yhtään kirjoittaa suoraan koneelle, aina piti ensin kirjoittaa kynällä paperille ja sitten vasta siirtää tietokoneelle.
Hieno krapu!
Kiitos!
Minulla on tallessa piirustuksia eka luokalta. Taidan joskus niitä postailla 🙂
Elämä ilman paperia olisi teeskentelyä 🙂
Ihastuttava kertomus. tykkään.
Katson ympärilleni ja mitä näen – monenlaisia papereita, vihkoja, lehtiöitä. Paperia pitää olla!
Jes! Paperia olla pitää, ja kynä lähellä ettei vaan jää tärkeä asia ylös kirjoittamatta! 🙂
Kaikenlaista lapsena ja nuorena kerättiin, kuvia ja runoja vaihdettiin. Kävi vain kohdallani niin, että kotoa pois muutettuani, oli iso luuta lakaissut aarteeni nuotioon. Tuli mukava nostalginen muisto kirjoituksestasi.
Voi, olispa nostalgiaa minullakin mutta kun on ihan arkea 🙂
Niin tuttua! Näyttää olevan muillakin tämä paperin keräämisen tauti. En voi heittää pois kaunista käärepaperia tai jotain muuta pakkaustarviketta. Niinpä niitä sitten on…… 😀
ja paperiset lahjapussukat voi uusiokäyttää jos niihin ei ole mitään sutattu 🙂
Tuttua touhua.
Penskana luin (ja hipelöin) paperisia pakkauksia, jos ei muuta ollut.
Tietokoneet ovat vähentäneet paperitulvaa. Mutta paperinen kalenteri on yhä oltava.
Papruja voi pitää kaapeissa 🙂
Manuaalikalenteri on paras! Olen säästänyt kaikki elämäni kalenterit 🙂
Täällä myös paperinrakastaja <3
Onneksi hamstraaminen on vuosien mittaan laantunut, mutta miten ihanaa onkaan hipelöidä sormillaan akvarellipaperin karheaa pintaa, uuden muistikirjan sileitä lehtiä…
entäs silkkipaperi, kreppipaperi, sanomalehti joka tuoksuu painolle 🙂