krapu 50 – elämää suurempi

KRAPU

Ei, tämä ei ole koronaa.
Vaan jotain muuta.
Jossain vaiheessa minun täytyy hypätä täältä alas.
Olen ollut täällä eilisen illan, yön ja tämän aamupäivän.
Kuuluu askeleita. Äiti astuu huoneeseeni.

– Huhuu, Miia, oletko täällä?

Käperryn superpieneksi. En ole vielä valmis.

– Voi sitä tyttöä. Taas se tekee niitä tempauksiaan. Mahdoton vekara.

Äiti luovuttaa ja panee oven kiinni.

Vatsa kurnii. Mulla on jättihirvee nälkä. Nyt on pakko toimia.
Hyppään alas, kevyesti kuin sulkapallo.
Katson peiliin.

– Voi ei! Mä en kestä! Se ei oo lähteny pois!

Joulu on pilalla. Elämä on pilalla.

Näytän noita-akalta.

Siinä se on vielä, VALTAVA, elämäni ensimmäinen finni.

 

 

x x x x x

Kiitos Susu haasteen vetämisestä!
Käperrytään peiton alle,
kerätään voimia, intoa ja ideoita,
krapuillaan taas 2021!

18 thoughts on “krapu 50 – elämää suurempi”

  1. Monet hipat ja ystävien synttärit ovat menneet pilalle, kun juuri silloin on tullut keskelle leukaa tai jopa nenään suuri finni. Ja se ensimmäinen on tietty pahin.
    Elävä krapu, hienosti johdateltu!

    Reply

Leave a Comment