KRAPU 45 – ilo
Meidät jätettiin tänne. Moneksi kuukaudeksi.
Veljeni ja minä.
Täällä on pimeää.
Silloin tällöin näkyy nopea valonsäde mutta muuten on ihan pimeää.
Odotamme kärsivällisesti. Tämä päättyy aikanaan.
Tehtävämme ei ole mitenkään salainen.
Monet tietää, että saatamme olla jopa vaarallisia
jos joudumme väärään paikkaan väärään aikaan.
Onneksi me tiedämme jo etukäteen,
että täältä päästyämme olemme hyvissä käsissä.
– Valoa, katso. Nyt se ei häipynytkään heti pois.
Onko meidän vuoromme? kysyn veljeltäni.
– Siltä vaikuttaa. Katso!
Viuuuh, vhum!
Se kävi äkkiä.
Tässä me nyt nökötämme veljeni kanssa.
On ihan rauhallista.
Tuossa ne syövät illallista.
Mummu ja pappa.
Me veljestuikut ollaan niiden illan ilo.
16 thoughts on “krapu 45 – ilo”
Onpa valoisa tarina. Ihanat veljekset, jotka rauhallisesti odottivat pääsyä hyviin käsiin! Ensin tosin luulin lukevani jotain kauhutarinaa. Kyllä hienosti huijasit lukijaa <3
🙂 kauhuakin voi olla monenlaista – ainakin mielikuvituksissamme 🙂
Toivon, etteivät nämä veljestuikut ole niitä räjähtäviä, joista muutama vuosi sitten varoiteltiin. 😀
Ei varmaankaan. Vaikuttavat hyvin rauhallisilta 🙂
Vuodenaikaan nähden osuva tarina. Varmaan monessa huushollissa kaivetaan tuikut esille valoa lisäämään. Veljestuikut on ihan oikeassa, kyllä ne päästessään pimeästä iloa tuottavat.
Usean kerran luin ja sitten luin jo kommentitkin. Metka jutustelu veljestuikuilla.
Tv:ssä taisi olla juttua tuikuista. Muovikuoriset ei hyvä, metalliset hyvä kun voi kierrättää ja uusiokäyttää. Siitä idea taisi poikia 🙂
Täytyi lukea toiseen kertaan ennenkuin tajusin ja tajusinko sittenkään. Ovelasti kirjoitit. Ensin ajatukset ajautui ihan muualle mutta loppu sitten paljasti. Mukavat veljestuikut…:)
Tajusit! Mun mies luki myös kaksi kertaa, sitten aukesi 🙂
Veljestuikut, hm, ilona varmaan, kun vaan tietäisi mitä ne ovat 🙂
Kertalukemalla ei varmaan aukea. Mieheni luki kaksi kertaa ennen kuin hiffasi mitä ‘veljeksiä’ nämä olivat 🙂
Valonsädettä kannattaa odottaa: silloin tietää pääsevänsä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Kyllä. Itse odotan aamun valoa, tulee milloin vaan 🙂
Monitulkintainen krapu tämäkin. Minä näin pehmeän kohdan veljesten sydämissä.
Ja sydämet varmaankin palaa hyvin 🙂
Mummua ja pappaa valaisevat salaperäiset tuikut. Mystinen tarina!
Juu, mummu taisi laatikon perältä löytää tuikut illan iloksi 🙂