– Hei, miksi sä täällä kovalla kalliolla yksin istut?
– Ihailen tuota tyyntä järven pintaa. Kaipasin vähän rauhaa, yksinoloa.
– Joo. Tajuan. Tuolla mökillä on aikamoinen meininki.
– Mä en jaksa sitä kiekunaa. Siellä on aivan liikaa ihmisiä.
– Mä en käsitä miksi siskos piti kutsua se kälättävä naisporukkakin.
– Ehkä hän luuli, että me miehet tarvitaan seuraa.
– Tai meitä ajateltiin tyrkyiksi niille naisille. Mitä luulet?
– Jaa-a. Täytyy kysyä. Ei me ainakaan mitään seksipoikia enää olla!
– Älä nyt! Kyllähän me ollaan melko vetreitä miekkosia, eikö?
– Nooh, kuuskymppisenä kyllä ajattelin noin.
– Me ollaan kuule erittäin komeita ukkoja vielä näin ysikymppisinäkin!
– Pooojaat! missä te ootte?
16 thoughts on “krapu 39 – pojat”
Juu, sellainen kälätys, josta ei synny mitään vuorovaikutusta, on kyllä ärsyttävää 🙂
Ja se rikkoo tärykalvot ja vie hermot 🙂
Kaoottinen kälinä tai känninen sönkötys on sivusta katsottuna luotaantyöntävää. Ehkä itse joukossa ollen hauskaakin. Introverttinä näin tuumailen.
Sivustakatsojana moni juttu voi olla luotaantyöntävä. Kauppakeskuksessa olen joskus joutunut käymään ruuhka-aikaan. En kestä kovaa ääntä, kuuloni on herkkä, äkkiä pitää päästä pois.
En tajua miten ihmiset voi syödä sellaisessa melussa!
Olisikohan kaveri kelpuuttanut minut seurakseen kalliolle, sillä en myöskään kestä meteliä, enkä yhteen ääneen pauhaamista.
Se vissiin on ikäkysymys tai olotilaan liittyvä.
Minä myös! 🙂 Olisi mielenkiintoista kuunnella vetreittein miekkosten juttuja. 🙂
Hih, aika vetreitä poikia. Mutta olisin minäkin paennut liikaa hälinää
Ja varsinkin lauma naisia saa aikaan erilaisen melun. Äänet yleensä kimeämpiä kuin miehillä 🙂
Niinpä, ikä on vain numeroita. Ehkä metelin sieto alkaa olla minimissä “vanhemmalla iällä”……:D
Tai ‘luku’, kuten Maisteri Lindgren yhdessä ohjelmassa valisti 🙂
Just näin. Jos kunnostaan pitää huolta, niin 90-veenäkin voi vielä olla vetreänä – no, ainakin unelmissaan :D. Hauska dialogi <3
Kunto ja asenne = hyvä yhdistelmä!
Sitä mökin meteliä olisin minäkin paennut. Ensin istunut juttelemaan ukkojen kanssa kalliolla ja sitten uinut järvelle pitkälle, pitkälle. Nauttinut.
Uskon, olethan ‘vesipeto’!
Ihanan söpö tarina velikullista!
🙂 ‘Velikullat’, todellakin!