Yy, kaa, koo!
Pinkki puku.
Punainen mekko.
Sininen ilmapallo.
Vihreä kuula.
Keltainen narsissi.
Harmaa taivas.
Sekoan.
Luulen.
Sininen taivas.
Keltainen aurinko.
Musta lätäkkö.
Oranssi gerbera.
Violetti viemäri.
Kultainen sormus.
Sekoan.
Tai sitten en.
Valkoinen. Valkoinen. Valkoinen.
Musta.
Valkoinen. Valkoinen. Valkoinen.
Tämä on liikaa.
En jaksaisi enää.
Rikon rajoja(ni).
En tee kuten aiemmin.
Ihan hölmön hommaa.
Haastavaa.
Ostoslistan kirjoittaminen on helpompaa.
Vihreät housut.
Punainen haalari.
Sininen suikka.
Ruskeat sukat.
Näitkö kuvia?
Kuvittelitko?
Näitkö värejä?
Entä muotoja?
Tuo kaikki tulla pullahti mieleeni eilen.
Ihan puskista. Tajutonta.
Mitä vaan mieleen tulla tupsahti.
Ei järkeä.
Olin mielikuvitukseni vankina ummehtuneessa penaalissa ja
poksauttelin kuplamuovia.
10 thoughts on “krapu 8 – tajutonta”
Sopisi hyvin esitettäväksi lavarunona.
hm…tuo ei tullut mieleeni. Täytyypä kokeilla lukea ääneen 🙂
Kuplamuovin poksauttelu – ihan parasta!
🙂 niin on kun sen vaan oivaltaa!
Mitä suotta sekoamaan noin raikkaassa värikylvyssä. Liika järkeily pilaa joskus hauskuuden.
Just niin! Aikuisena pitäisi osata myös leikkiä ja leikitellä. Tekee hyvää, varsinkin mielelle!
Kuplamuovin poksauttelu on kivaa, sanovat lapsenlapseni ja poksauttelevat riemulla :D. Jotenkin mulle tuli samalla lailla pidäkkeetön olo tuosta värikkäästä runostasi. Ei ollenkaan vankilafiilis.
Surrealistinen tarina. Niin kuin tämä elämäkin joskus on 🙂
Toisinaan on kyllä ihan mukavaa olla mielikuvituksen vankina!
Hassua on se, että tarina lähti liikkeelle kun katsoin ‘Muodin huipulle’-ohjelmaa. Siinä meni pukuja eestaas…ja minä naputtelin läppäriä 🙂