Kirjoittamisen imuun oli nihkeää päästä.
Siispä pyysin tekoälyltä apua.
Keltaisen syksyn keskellä nuori Lily löysi
mystisen viestin hylätystä muovipullosta.
Vieraan Alex-nimisen kirjoittama muistiinpano
kertoi kaukaisista maista ja kätketyistä aarteista.
Kiinnostunut Lily lähti matkalle mainittuja vihjeitä seuraten.
Matkan varrella hän kohtasi värikkäitä metsiä ja valuvia puroja.
Lopulta seikkailunsa päätteeksi hän löysi aarteen lisäksi
myös syvän ystävyyden Alexin kanssa, mikä osoitti,
että muovipullokin voi tuoda mielekkäitä yhteyksiä.
Tarinasta tuli paljon toiveikkaampi ja
positiivisempi kuin omat yritelmäni olivat.
Bileiden aika on selvästi ohi.
Joka puolelta povataan pelkkää synkkyyttä.
Sisukkuuttamme koetellaan.
Jää nähtäväksi.
Ja koettavaksi.
Ilmaisia lounaita ei ole koskaan ollut.
Aina joku maksaa.
14 thoughts on “krapu 35 – joku maksaa”
Pullot taitavat yhdistää paljonkin ihmisiä, kaikin tavoin 🙂
🙂 hyvä oivallus, näin on!
Tekoälyllä voisi saada uutta näkökulmaa aiheisiin, kunhan ei mene liian positiiviseksi….:D
Totta.
Aika makeita tarinoita olen tähän asti saanut ulos 🙂
Pitänee käyttää tekoälyä, jos omassa päässä tuntuu synkältä…
Ainakin kaikki tarinat mitä olen tekoälyn kanssa tehnyt kääntää negatiivisen positiiviseksi.
Siinä mielessä hyvä. Me ihmiset vaivumme synkkyyteen aika helposti…
Kokeile surrealismin voimaa… ääh, ei kyllä suju itseltäkään, kunhan näpyttelen….
Ehkä kokeilenkin 🙂
Oliko tämä toinen tekoälykrapu? Muistelisin näin.
Muovipulloissa on siis toivoa 😉
Keväällä teetin yhden kokonaisen tarinan tekoälyllä. Tästä vain tuon osan.
Toivottavasti kaiken käyttökelpoisen kierrätys vahvistuu.
Juuri äsken Australian SkyNews julkaisi tekoälyjutun: https://www.youtube.com/watch?v=nnboHTfYsfk
Ainakin tämä antaa toivoa HYVÄSTÄ tekoälyn käytöstä!
Olipas mielenkiintoinen matka, vaikka muovipullossa ohjeet olivatkin.
🙂 hassu tarina.