Tämäkin tarina on tosi.
Tai melkein.
Minna heräsi sunnuntai-aamuna hitaasti.
Tuttuun aamutapaansa hän etsi kännykän
uutissivuilta mielenkiintoista luettavaa.
Pian silmien verkkokalvoihin pamahti:
“Vittu, kun vituttaa!”
Oho, hän mietti. Onpa rohkea otsikko.
Ensimmäinen lause avasi sitä:
“Kun suomalainen sanoo, että häntä vituttaa,
kaikki tietävät, mistä on kyse.”
Minna hymyili itsekseen. Just näin, hän mietti.
Me kaikki tiedetään.
Tosin kaikki eivät koskaan käyttäisi tunteesta
tuota sanaa vaikkei sillä ole mitään tekemistä
muinaisen vittu-sanan käytön kanssa.
Meidän sukupolvi uskaltaa sanoa kiukkua vitutukseksi.
Minna ahmi tekstin ja ilahtui tajutessaan
ettei ole enää koskaan yksin kiukkunsa kanssa.
Jutussa paljastetaan mikä meitä eniten vituttaa.
Muut ihmiset.
• • •
Itse tarina on keksitty mutta idea on tosi. 🙂
Juttu “Vittu, kun vituttaa!” Ilta-Sanomista, täällä.
16 thoughts on “krapu 42 – muut ihmiset”
On tullut tuotakin sanaa käytettyä. Ennen vitutti sen kuuleminen, mutta enää ei. Vitutuksessa on voimaa vielä kun lisää siihen perkele, saatana, niin johan helpottaa 😉 Useimmiten eniten vituttaa oma itse, ei niinkään muut, paitsi tietenkin kaikki vitun putinit ja kumppanit!
Me ihmiset tarvitaan puhkumissanoja. Aina huokailut ja sisäänpäin manaaminen ei auta 🙂
En käytä v-muotisanaa ollenkaan, kiroilen kyllä, mutta vain perkele ja saatana. Kansakoulussa jouduin pari kertaa keittolaan pesemään suuni saippualla, silloin vain paskasanan sanottuani ja joku kanteli.
Vaan luenpa antamasi linkin.
Meillä kotona ei kiroiltu. Joskus kuulin ‘perhana!’.
Ei tuo julkinen vittuilu ole kovin vanha ilmiö. Ylenkin nettisivuilla sanaa käytetään kuin mitä tahansa sanaa.
Kieli muuttuu. Niin se vaan on. Ja me ihmisethän sitä muutamme.
Todella on tämä vitutus yleinen. Minä sanon aina, että harmittaa niin, että pitää sanoa sen harmittaa – sanan alkuun kolme veetä.
Mutta sanan kantamuoto, lainaan Juha Hurmeen mainiosta “Niemi” – kirjasta hänen sinne siteeraamaansa muinaisen palovammojen parannusloitsun, jota kaskenpolttajat tarvitsivat. Loitsussa yhdistyy kiintoisalla tavalla vanhat pakanalliset loitsut ja sitten suomalainen varhainen kristillisyys. Christfrid Ganander on tallentanut tämän Iisalmesta vuonna 1786:
“Neitsyt Maaria emoinen,
vitustasi vettä visko,
Heitä vettä helmoistasi
paikoille palaneille,
Kipe’ille voitehiksi,
vammoille valevesiksi,
vammoille parantehiksi”
Nuorisollehan ainakin takavuosina tämä vittu oli sana, joka välimerkin tavoin käytettiin jäsentämään ja rytmittämään puhetta, sekä genetiivimuodossa antamaan sanottavalle painokkuutta, sekä muuten vain silloin, kun sanottavaa ei ole.
Tämän olen lukenut kaiketi Kari Hotakaisen Klassikosta.
Kiitos valaisevasta kommentista!
Meillähän on muitakin voimasanoja, kuten perkele. Sanan ärrä rullattaa kieltä niin, että se muka helpottaa tuskaa.
Nykyään myös englannin kieliset mm. fuck ja shit kuuluu monen voimasanavarastoon.
En käynyt juttua vielä lukemassa, mutta… Eniten meitä vituttaa varmasti muut (tietyt) ihmiset 😉😄 Usein tai useimmiten. Joskus kyllä jopa ihan oma itsensäkin ja silloin pitää katsoa peiliin ja toooosi tarkasti….
Aikoinaan puhistiin kotona tai kavereiden kesken muiden ihmisten tekemisiä tai olemisia. Nyt puhistaan somessa. En ymmärrä miksi oma mielipide jonkun mekon pituudesta tai poolopaidan käytöstä pitää julkituoda somessa. Eikö elämässä ole mitään tärkeämpää? Pienet on ihmisen murheet siinä tapauksessa.
Ensin vituttaa ihmiset ja sitten että ei oo ketään 🙂
🙂 Oivaltava paradoksi!
Tuota v-sanaa käytetään niin yleisesti joka paikassa ettei kohta tiedän mitä sillä tarkoitetaan. Kun sanotaan että v-kaunis ilma niin mitä…..
Sanotaan, että kieli muuttuu jatkuvasti. Muinainen suomi kuulostaa minun korvaani todella oudolta ja raskaalta.
Joskus lasten suut pestiin saippualla (tai ainakin uhattiin) jos kiroili.
Tuo vitutus on kyllä aika voimakas ilmaus, käytän mielummin termejä harmittaa tai ottaa päähän.
Kukin tavallaan. Joskus painava sana antaa viestille voimaa. Jos vaikka sormi jää oven väliin. Kyllä siinä silloin harmittaisi tai ottaisi päähän enemmän myös voimasanalla.
Eniten vituttaa kaikki 😀 😀 😀
Sellaisia päiviäkin on joskus. Onneksi aika harvoin 🙂