Meri. Hiekkaranta. Auringonlasku. Valkoinen hevonen.
Komea mies ratsastaa naista kohti.
Sieltä se tuli. Mies valkoisella ratsulla.
Mikä klisee, menneisyyden näky tai nähtävyys,
Ella huokaisi ja heitti lisää löylyä.
– Äsh. Ehkä huomenna mielikuvitus tuottaa jotain parempaa.
Ella istui seuraavana päivänä kesäpaikan terassilla.
Aurinko paistoi.
Hän oli herännyt aikaisin ja
keittänyt monta kupillista kahvia.
Edessä olisi uuden kirjan kirjoittaminen.
Tai oikeastaan vasta kirjan idean kaivaminen ja kehittäminen.
Olisiko dekkari sittenkin parempi idea, hän mietti.
Huumavan imelä tuoksu vie pimeään ja kylmään huoneeseen.
Jostain kuuluu kimeää, korvia särkevää kirskuntaa.
Ei toi nyt iske ollenkaan, Ella tuumi.
– Ei lähde tänäänkään. Ehkä huomenna.
Ehkä huomenna.
18 thoughts on “krapu 43 – ehkä huomenna”
Huomenna voi aina löytää paremman aloituksen kuin tänään, joten kannattaa odottaa! 🙂
Joskus odotus palkitaan! 🙂
Noin käy monesti Krapun kanssakin. Tarina on päässä, mutta se alku jumittaa 😊
Tai ihan vaan bloginkin kanssa käy joskus noin. Olisi “asiaa” mutta kun ei tiedä miten aloittaisi.
Yksi ongelma on myös kun ei osaa päättää mistä ideasta ottaa kiinni ja kirjoittaa.
Päässä vilisee kaikenlaista mutta mikään ‘ei vie’.
Onneksi pää vielä toimii, saa sentään jotain valmiiksi kun pinnistää! 🙂
Jos ei yhden yön yli nukkuminen auta, niin viimeninkin kahden jälkeen alkaa tekstiä syntyä. Mielessä työstäminen ottaa joskus lujille.
Joskus krapusanoja pitää muhitella pitkään mutta muhitus tuo yleensä tulosta kun vain kirjoittaa.
Deletoi, tiivistää, muokkaa jne.
Mulla on kyllä ollut romaanin alku kauan valmiina, mutta keskikohta ja loppu puuttuu ja luultavasti jäävät puuttumaankin. Onneksi meillä on kravut <3! Ja sanojen sovittaminen on kyllä välillä todella hankalaa, jotta välttyisi kliseiltä. Tuon dekkarin aloitus oli hyvä ja olisi innostanut lukemaan lisää!
Jos sulla on alku niin mieti miten tarina loppuisi. Ehkä siitä saat lihotettua kokonaisuutta 🙂
Romaani on monella aloitusta vaille valmis, ja siksi aloitus löytyy varmasti huomenna😎.
Ehkä 🙂
Se on sitä luomisen tuskaa. Entivanhaiset kirjoittajat tuskailivat sitä ensimmäistä valkoista, vielä koskematonta liuskaa siinä koneen telalla… Siis siihen aikaan, kun kirja ei ollut kertakäyttötuote, kuten nykyään pöyristyttävinä aikoina, kun kirjoja viedään jopa paperinkeräykseen… Sivistystä roskiin, huh!
Nykyään ei lehtien sivuilla tai muualla mediassa kirjahyllyjä paljon näy.
Itselläni oli aikoinaan järkky määrä kirjoja mutta olen luopunut muuttojen myötä. Sääli.
Kirjaa on ihana hiplata sekä tietty lukea 🙂
“Maalaistyttö” kun pääsi ensimmäistä kertaa (ihan aikuisena) Isolle Kirkolle Akateemiseen kirjakauppaan, se käveli silmät ymmyrkäisinä ympäri kirjakauppaa ja juoksutti sormiaan pitkin kirjojen selkämyksiä. Jos Mursu tai Poika yritti puhua jotain, se suhahti kiukkuisena olemaan hiljaa. Lopulta ne etsi sohvan/tuolit, jolle jäivät istumaan… Se oli siis jotain niin käsittämätöntä se kauppa, verrattuna oman kotikaupungin pieneen muka-isoon kirjakauppaan.
Sydän verta vuotaen tyhjensin meidän kirjahyllyämme, jo ennen muuttoa ja sitten lisää muuton yhteydessä, kun ei vaan yksinkertaisesti ole tilaa sille määrälle kirjoja. Hyllyyn on jätetty iältään vanhoja kirjoja ja klassikoita.
Tietyllä tavalla sydän vuoti verta myös silloin, kun hävitin 16-osaisen tietosanakirjasarjan 😅 Olen vielä sitä sukupolvea, joiden kotona ja isovanhemmilla varsinkin, oli kotona tietosanakirjat. Mekin Mursun kanssa menimme lankaan ja ostimme joltain kaupustelijalta messuilta tietosanakirjasarjan, vaikkei oikeasti olisi ollut varaakaan siihen. Mutta kyllä me niitä käytettiinkin, luettiinkin ihan lukemalla. Ja sitten tekniikan jyrätessä, ne jäi hyllyyn muistuttamaan “tyhmyydestä” 😂 – kunnes lopulta tultiin siihen tulokseen, että kyllä me nyt ollaan niistä maksettu, korkojen kera.
Vaan on niistä vieläkin muistot tallella: otin niistä kannet talteen, niitä on käytetty kirjoitusalustana monissa latuyhdistyksen tapahtumissa, neuleohjeiden alustana, ristikkolehden alustana/tukena.
(Anteeksi pitkä vuodatus, joka ei nyt liittynyt Krapuusi lainkaan)
Näitä tietokirjasarjojen ostotarinoita on viime vuosina ollut tapetilla aika usein. 🙂
Kirjojen kannet on hyviä alustoja jne. koska ovat olleet hyvää tekoa.
Monet taiteilee myös vanhoja kirjoja ihan uuteen näköön/käyttöön 🙂
Luomisen tuskaa. Siinä ei aina auta sauna eikä kahvikaan, mutta kunhan aikansa muhittaa aiheita, voi syntyä jotain.
Tällä kertaa minäkin muhittelin ennen kuin sain sanat tarinaan tai tarinaksi 🙂
Joku kirjoitusjumi ilmeisesti, kun mikään ei toiminut. Hyviä alkuja kuitenkin.
Tällä kertaa sanojen sovittaminen tarinaksi oli aika hankalaa.
Ehkää siitä lähti tämä tarina…