– Tule tänne kaunis tyttö, tule.
Sanna kurkkii ympärilleen muttei näe ketään.
Hän hipsii varovasti kohti vessaa kun ääni taas kutsuu.
– Tule tänne kaunis tyttö, tule.
Oonko mä sekoamassa, Sanna miettii.
Hän kääntyy kannoillaan ja meneekin baaritiskille.
– Yks Pahuus ja sekaan pari senttiä Rutikuivaa, kiitos.
– Tulee tuota pikaa, kuittaa baarimikko iloisesti.
Sanna kuikuilee ympärilleen mutta ääntä ei enää kuulu,
eikä kukaan näytä häntä seuraavan tai seurailevan.
Taisin kuvitella omiani.
– Kas tässä, ole hyvä.
Baarimikko ojentaa savuavan juoman Sannalle.
Hän imaisee innolla ison kulauksen.
– Hei, anteeksi. Tää on ihan liian laimeeta.
Saisinko vähän lisää Pahuutta, kiitos.
– Tottakai, hetkinen.
– No, nyt toimii! Kiitos.
12 thoughts on “krapu 44 – kutsuva ääni”
Hauska satu vaikkei sitä ehkä kannata lapsille lukea, mutta lapsenmielinen minä ainakin tykkäsin kovasti.
Hyvinhän tämä ensimmäinen kommentti näkyy!
Tämä onkin aikuisille tarkoitettu krapusatu 🙂
Jos vielä baari-iltoja harrastaisin, niin ottaisin vinkistä vaarin ja seuraavaksi tilaisin yhden Pahuuden Rutikuivalla 😂😂
Sitten voitaisiin skoolata yhdessä! En muista koska olen viimeksi baarissa käynyt, huh, näin vuodet vierii ja elämä vie muualle kuin baareihin. 🙂
Mahtaako olla juoma sukua Mika Waltarin Sinuhen krokotiilinpyrstölle?
Jaa-a, en tiedä. Alitajuntahan näitä satuja suoltaa. Ehkä sain viestin… 🙂
Sadunomaista juotavaa, saa kuulemaan ääniä ja näkemään harhoja ja seuraavana aamuna on kaamea kankkunen! Olen joskus tainnut juoda tuota cocktailia 😀
Auts! Kankkuset on kaameita. Tästä sadusta tuskin kukaan saa krapulaa 🙂
Kun ei vaan kaunis tyttö olis jo nauttinut liikaa Pahuusrutikuivaa? Lisäannosten jälkeen kutsu voi kuulua vaativampana.
Joskus viettelys vie ja voi johdattaa pahuuden teille. Mutta eiköhän tämä ole pelkkä satu kun vaikuttaa täysin järjettömältä tarinalta 🙂
Miltäköhän moinen juoma maistui?
Jaa-a. Taitaa olla satua koko juttu!